Elämäntapana yksinkertaisuus – kurkistus malediivilaisuuteen

Olen tätä kirjoittaessani lomalla Malediiveilla. Päädyimme tänne mieheni kanssa muutaman mutkan kautta, mutta nyt olemme siis täällä, paikallisten asuttamalla K. Guraidhoon saarella. Ensimmäinen asia, joka malediivilaisissa kiinnitti huomioni on heidän kiireettömyytensä. En ole vajaan viikon aikana nähnyt yhdenkään aikuisen juoksevan tai edes kävelevän reippaasti minnekään. Oli ajankohta mikä tahansa. Tällä 500 m x 600 m  kokoisella saarella ei kenelläkään ole koskaan kiire minnekään. Tähän elämäntyyliin oli helppo astua, enkä haluaisi siitä luopua kotonakaan. Tämä kiirettömyys laittoi ajattelemaan entistä enemmän länsimaalaista kulttuuria, jota ihannoidaan mielestäni aivan liikaa. Monessa asiassa olemme menneet äärimmäisyyksiin ja samalla unohtaneet hyvin perusasioita.

Tällä saarella asuu noin 2000 ihmistä ja täällä on koulu, poliisilaitos, terveysasema, ravintoloita ja kahviloita, muutama guest house -hotelli ja muutamia kauppoja. Elämä täällä on hyvin yksinkertaista, mutta silti nämä ihmiset ovat tyytyväisen oloisia. Paikalliset tervehtivät vastaan käveleviä turisteja lähes aina, jos heihin luo katsekontaktin – he hymyilevät ja näyttävät onnellisilta. Länsimaissa kulkiessa suurimman osan vastaantulijan kasvot ovat stressistä kireät tai suupielet roikkuvat elämäntapanegatiivisuudesta johtuen alaspäin. Ei vaan täällä.

Lue lisää

Someähky – yksi henkisen ähkyn aiheuttajista

Elämässäni on ollut pinnalla jo jonkin aikaa vaiva nimeltä someähky. Sinäkin saatat sellaisesta kärsiä. Sosiaalinen media on vienyt liikaa aikaa viime kuukausina ja nyt huomaan, ettei sen käyttö ole kiinnostanut ollenkaan. Siis ei yhtään. Joten olen antanut olla. Blogin Facebook- ja Instagram-sivut ovat olleet huonolla hoidolla ja blogiakin on tullut kirjoiteltua vähemmän kuin kesällä. Puhumattakaan omista henkilökohtaisista tileistäni. Kirjoittamista en sinällään pidä somen muotona, vaikka tekstin julkaisu sitä onkin. Muut asiat ovat olleet somea tärkeämpiä ajankäytön listallani. Kuten rentoutuminen ja ihmisten kanssa ajan viettäminen.

Lue lisää

Kuinka saavuttaa elämän flow? Nappaa konkreettiset vinkit mukaan arkeen!

Elämän virtaan hyppääminen, siinä kulkeminen. Mitä se oikein tarkoittaa? Kuinka elämän flow-tilan voi saavuttaa? Ehdottoman iloisia uutisia juuri sinulle – se on mahdollista saavuttaa, ihan jokaisen. Ainoa hinta sille on, että sinun täytyy hypätä virtaan mukaan aina uudelleen ja uudelleen. Päästää irti kontrollista ja syyllisyydestä, kaikista rajoittavista tekijöistä ja pudottautua, vaikkei tietäisi mitä tuleman pitää. Kaikki haluavat olla onnellisia ja etsivät onnea kuolemaan saakka. Mutta vain harva siinä onnistuu – aidosti.

Onnellisuuden löytämisen ydin on lopettaa etsiminen. Se onni onkin aina tässä – minulla. Kyse on siitä, tartunko itse tuohon onneen, hyppäänkö elämän virtaan vai en. Tämän varmasti olet kuullut monen monta kertaa. Jokainen henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden puolesta puhuja jakaa tätä tietoa. Mutta, konkretia – missä olet? Haloo? Siis että miten minä tämän toteutan? Tästä syystä ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani ja oman ymmärrykseni konkretiasta liittyen todellisen onnen ja hyvinvoinnin saavuttamiseen. Olen hypännyt elämän virtaan – ja hyppään jälleen tänään uudelleen.

Lue lisää

Ihmisen kohtaaminen ihmisenä – missä on meidän empatiakyky?

Koin jälleen karvaisevan muistutuksen siitä, että älä koskaan ikinä milloinkaan ajattele tietäväsi toisen tunnetilaa, fiiliksiä, tuntemuksia tai ajatuksia mistään asioista, mitä hänen elämässään tapahtuu. Perheemme koki vajaa pari viikkoa sitten ison loven jättävän menetyksen 17 vuotiaan kissamme kuoltua äkillisesti. Musertavan suru-uutisen jälkeen kohtasin monenlaisia vaihtelevia tunteita ja samalla sain muistutuksen siitä, ettei kukaan ikinä voi samaistua toisen tunnetiloihin, jos ei ole itse kokenut mitään vastaavaa.

Kun kerroin muutamille ihmisille rakkaan kissamme – perheenjäsenemme – poismenosta, reagoivat ihmiset hyvin eri tavoin. Joitakin ei tuntunut kiinnostavan ollenkaan ja toiset olivat hyvin huolissaan jaksamisestani. Yhteisenä tekijänä huomasin äkkiä sen, että ne joilla on lemmikkejä ollut ja ovat niitä menettäneet, olivat niitä huolehtijoita ja heiltä sain eniten tukea suruun. Ne taas, jotka olkia kohauttamalla ohittivat suruni, ei ole ollut vastaavia kokemuksia elämässään.

Tämä reaktio on täysin luonnollinen, enkä tuomitse myöskään niitä tuttujani, ketkä eivät osanneet asettua asemaani. Eihän sellaista voi vaatia keneltäkään. Jatkuvasti törmään itsekin elämässäni siihen, että vasta kokemuksen jälkeen asia avautuu ja ymmärrys aiheesta syntyy. Sitä ennen reagointi on pinnallista ja olkia kohauttavaa oikeastaan mihin tahansa tapahtumaan. Tämä on siis hyvin inhimillistä.

Lue lisää

NÄIN PARANNAT OMAA HENKISTÄ HYVINVOINTIASI – Askel 3: Itsensä rakastaminen

Itsensä rakastaminen on kaikkine virheineen on askel kohti syvältä kumpuavaa onnellisuutta. Eihän kukaan voi olla onnellinen, jos on jatkuvasti tyytymätön itseen, moittii itseä ja kokee epäonnistuneensa. Syvä onnellisuuden tunne ei myöskään lähde mielen tasolta, vaan jostain syvempää. Ja itsensä rakastamisella ei tarkoiteta tässä mitään itseriittoista, vaan pyyteetöntä itsensä hyväksyntää sellaisena kuin on.

Tämä on kolmas konkreettinen askel kohti parempaa henkistä hyvinvointia. Oletko valmis ottamaan sen?

 

Lue lisää

Ajan harha ja pelot – olemmeko menneisyyden ja tulevaisuuden vankeja?

Usein henkisyyteen liittyvissä puheissa ja teksteissä mainitaan ajan harha. Mitä tämä tarkoittaa? Ajan harha on harha, jonka me jokainen ihminen omaamme miettiessämme mennyttä tai tulevaa. Mutta miksi niiden ajattelua kutsutaan harhaksi? Joksikin vääryydeksi tai kuvitelmaksi? Eikö niin, että sitähän se nimenomaan on. Mennyt on muistoja ja tuleva on mielikuvaa, haaveilua. Harhan vastakohta on se mikä on totta. Mikä sitten on totta, jos mennyt ja tuleva on harhaa? Ainoa todellisuus onkin tämä hetki. Niin. Juuri tämä eteenpäin vyöryvä hetki, jona luet tätä tekstiä. Katso hetki ympärillesi, se on totta. JUURI NYT on totta ja todellista. Se on totta, mitä voit juuri nyt nähdä, haistaa, maistaa ja kokea. Jos mietit, mitä teit minuutti sitten tai mitä aiot tehdä minuutin päästä, se ei enää ole totta. Se on mielikuvituksesi tuotetta, jota kukaan muu ei voi kokea ja nähdä. Mutta tämän hetken me kaikki voimme kokea. Juuri tämän hetken.

Ajatuksien vankeina?

Eri lähteiden mukaan ihmisellä on noin 50-60 000 ajatusta joka päivä. Jos jokainen ajatus kestäisi sekunnin, olisi ajattelemiseen käytetty aika 50-60 000 sekuntia joka päivä. Jos ihminen nukkuu 8h, hän on hereillä 57 600 sekuntia joka päivä. Eli keskimäärin ihminen käyttää kaiken aikansa ajattelemiseen. On keskittyneenä päänsä sisällä tapahtuviin mielikuviin ja ajatuksiin, eikä tähän hetkeen. Toki ajatukset ovat myös mielen työskentelyä ja tarpeellisia, mutta sanoisin omasta kokemuksestani, että suurin osa niistä on täysin turhia. Ajatuksia menneestä ja tulevasta. Murehtimista. Eli pelkoja.

Lue lisää

Kivittäkää tai halatkaa

Miksi mikään ei riitä minulle? Miksi vaadin itseltäni täydellisyyttä? Tiedän, että olen riittävän hyvä, mutta mieleni vaatii minua aina huippusuorituksiin. Kun en yltä supersuoritukseen, olen mieleni mielestä ihan paska. Yritän tyynnyttää mieltäni sanomalla sille, ettei ole mitään hätää.

Vedän itseni kerta toisensa jälkeen vessanpytystä alas, kun pienikin viite siitä, etten riitä, saapuu ilmaan. Sukellan sinne kokkareiden sekaan ja ryven itsesäälissä. Huonompaa ihmistä ei maa päällään kanna kuin minä olen. Sukeltelen pytyssä ja välillä vedän henkeä pinnalla. Jossain vaiheessa alan raotella kantta ja huhuilen vessasta. Yleensä joku ystävistä saapuu paikalle ja pyyhkii vessapaperilla naamani ja auttaa minua astumaan pytystä ulos. Rojahdan lattialle ja ihmettelen, miten tässä taas näin kävi. Vaihdan kuivat vaatteet päälle ja pikku hiljaa elämä alkaa taas hymyillä.

Lue lisää

Anna ihmissuhteidesi loistaa – opi puhumaan ja kuuntelemaan

Jokainen kykenee kuvittelemaan, millainen olisi täydellinen parisuhde. Ja suurin osa näin varmasti tekeekin usein. Kuvittelet mielessäsi täydellistä puolisoa ja synkistyneenä tuijotat omaa suhdettasi, kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Mutta mitä jos väittäisinkin, että sinulla on kaikki avaimet tehdä suhteestasi täydellinen?

Jokainen ihminen, jonka kohtaamme elämämme aikana, on lähetetty meille opettamaan jotakin. Se kaikista ärsyttävinkin ihminen on siis tarkoituksella elämässäsi, jotta oppisit jotakin uutta. Näin myös meidän puolisomme ovat elämässämme opettamassa meille joka päivä jotakin itsestämme. Toinen ihminen kun on täydellinen peili meidän omalle käytöksellemme. Jos et vielä usko tätä, kokeile. Jos hymyilet ja olet pitkäjänteisen ystävällinen, ei toinen kauaa jaksa olla kiukkuinen. Ja sen sijaan, jos kiukuttelet, saat myös toisen ärsyyntymään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oikein ärsyttävän paikkaansa pitävä sanonta. Itse olen joutunut tätä opettelemaan kantapään kautta. Olen ollut pienen ikäni aika suorasukainen ja töksäyttelevä, en ole suostunut vastaanottamaan yhtään kettuilua lyömättä sanallisesti kovempaa takaisin. Lempeys ei ole ollut minua kuvaava sana. Varsinkaan lähipiirissäni. Kuori on ollut niin hemmetin kova ja itsetunto totaalisen huono, että täydellisyyden tavoittelulla olen tiedostamattani hakenut hyväksyntää. ”Kukaanhan ei kävele ylitseni”. ”Kukaanhan ei minua pilkkaa”. Koulukiusaamisen jättämiä arpia, ainakin osittain.

Lue lisää

Kellottomuus – mahdotonta vai kuitenkin vain järjestelykysymys? – 5 keinoa kellottomampaan elämään

Millaista olisi elää kellottomassa yhteiskunnassa? Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa vuosien aikana ja vihdoin olen muutamien viime viikkojen aikana alkanut toteuttaa kellottomuuden elämäntyyliä vähän aktiivisemmin omassa elämässäni. Mutta, millaista tosiaan olisi elää täysin kellottomassa yhteiskunnassa? Ei aikatauluja, ei työaikoja, ei nukkumaanmenoaikoja, eikä herätyskelloja. Niin – aikamoinen kaaoshan se olisi yhteiskunnan tasolla. Sula mahdottomuus. Mutta toisaalta, olemme ainoa laji maailmassa, joka elää kellon mukaan. Ei eläimillä (eikä alkuperäiskansoillakaan) ole aikaa ja lapsetkin oppivat yleensä kellon vasta kouluun mennessään. Pieni lapsi elää täysin omien tarpeidensa ohjaamana, nukkuu kun nukuttaa, leikkii kun leikkii ja pyytää ruokaa silloin, kun on nälkä. Mutta mihin se sitten katoaa? Kasvaessamme hukkaamme yhteyden omaan itseen, noihin sisäsyntyisiin tarpeisiin, jotka kaikilla elävillä olennoilla on. Vaihdamme unirytmimme sen mukaan, mikä velvollisuus meillä on täytettävänämme – onko mentävä kouluun klo 9 vai töihin klo 8. Syömme aamulla aamiaisen herätyksen jälkeen ja käymme lounaalla klo 11-11:30, kahvitauolla klo 14 ja pääsemme kotiin klo 16. Kotiin päästyämme syömme ja menemme liikkumaan klo 18. Ja nukkumaanmenoaika on klo 22-23.

Mitä jos siis vaihtaisimmekin tämän muiden olentojen ja alkuperäiskansojen kannalta omituisen tapamme siihen, että syömme, työskentelemme, nukumme ja liikumme silloin, kun meistä siltä tuntuu? Kuinka moni edes osaisi elää täysin kehoaan kuunnellen?

Lue lisää