Blogin perustaminen – miksi juuri nyt?

Ajatus yhteisen sivun perustamisesta tuli yllättäen suihkussa yhtenä iltana. Tilassa, jossa ei voi selata puhelinta, katsoa tv:tä tai tehdä oikeastaan mitään muuta kuin olla ja suorittaa muutamia rutiineja. Tilassa, jossa mieli on tyhjä, luovuus ja uudet ajatukset pääsevät pulppuamaan. Mutta, tärkeämpää mielestäni on kertoa siitä, miten voitin sisäiset rajoitteeni ja estoni julkista blogia ja sivustoa kohtaan kuin että miten prosessi ulkoisesti eteni.

Siispä – ajatus blogista ja yhteisestä sivustosta äidin kanssa: miksi blogi, mitä pelkoni olivat ja miten ne voitin?

Pelko 1. Tuttujen mielipiteet

Yksi suurimmista rajoitteista itselläni oli nimenomaan tämä – mitä muut minusta ajattelevat. Menetänkö ammattiuskottavuuteni, tulenko leimatuksi tai ymmärtävätkö sukulaiseni. Luettuani muita henkisestä hyvinvoinnista kertovia blogeja ymmärsin, että kyse on aivan normaalista asiasta, jonka ympärille on vain ajansaatossa kietoutunut vahvoja uskomuksia yhteiskunnassamme. Lopun kaiken kuitenkin jokainen meistä haluaa voida hyvin, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi uskonnon kanssa, kuten usein ajatellaan. Rohkaistuin eräästä blogikirjoituksesta jokin aika sitten niin paljon, että julkaisin aiheesta ensimmäistä kertaa  Facebookissa – olin väsynyt salaamaan asiaa. Mielessäni siis tapahtui vain semmoinen pieni naks ja salailun verhot laskeutuivat täysin. Päätin alkaa kertoa asioista avoimesti ja olla välittämästä kenenkään muiden mielipiteistä, siis yhtään kenenkään. Koska sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä minun kanssa, mitä muut minusta ajattelevat. Ymmärtäkööt ken tahtoo ja olkoon loput ymmärtämättä. Tämä on minun elämäni ja elän sen vain kerran. Itseäni varten, en ketään muuta varten.

 

Pelko 2. Blogin tuoma julkisuus ja avautuminen

Toinen pelko minulla liittyi mahdolliseen julkisuuteen ja tunnettavuuteen. Menettäisin tietyllä tavalla oman yksityisyyteni, rikkoisin jotain mitä ei enää jälkikäteen voi korjata. Aiemmin olen ollut hyvin vähäpuheinen mm. Facebookissa enkä juuri Instagramiinkaan ole lähiaikoina julkaissut. Omasta elämästä julkisesti kertominen on tietenkin pelottavaa, mutta olen sitä mieltä, että jos tähän leikkiin ryhtyy, täytyy se tehdä 100% avoimesti. Toisekseen, mielessäni on jo pitkään kolkutellut ajatus, että haluan auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin ja ilman omaa avautumista se ei onnistu.

 

Pelko 3. Enhän voi kirjoittaa henkisestä kehittymisestä, jos en itse ole jo valmis

Siis apua, eihän mistään voi kirjoittaa ennen kuin on lopullisesti valmis, saavuttanut mainetta ja kunniaa tai vähintäänkin omaa pitkän historian asian saralla – vai voiko? Näitä ajatuksia olin pyörittänyt mielessäni, antanut omien rajoitteideni hallinta ja voittaa sisäisen haluni. Lukiessani muita henkisen hyvinvoinnin blogeja tajusin kuitenkin, että se mitä itse kaipaisin, olisi samaistuttava tarina nimenomaan siitä kasvuprosessista. Haluaisin itse asiassa nimenomaan kertoa siitä matkasta ja antaa sinulle jotain tarttumapintaa, konkreettisia juttuja, joiden kautta saattaisit jopa ymmärtää omaa elämääsi hiukan paremmin.

 

Tavoitteeni tämän blogin osalta on kertoa sinulle mahdollisimman konkreettisesti omaa kasvutarinaani, kertoa millaisia ongelmia ja oivalluksia tielleni on sattunut ja mitä tulen vielä kohtaamaan. Toivon, että pystyisit teksteistäni ottamaan jotain myös omaan elämääsi, muuttamaan sitä pala palalta ja vihdoin löytämään oman mielenrauhasi. Toivon, että rakastut itseesi, rakastut elämään ja löydät ne asiat, jotka sinulle on aidosti merkityksellisiä. Toivottavasti viihdyt kanssamme matkalla kohti mielenrauhaa!

 

Rakkaudella,
Minna

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *