Ajan harha ja pelot – olemmeko menneisyyden ja tulevaisuuden vankeja?

Usein henkisyyteen liittyvissä puheissa ja teksteissä mainitaan ajan harha. Mitä tämä tarkoittaa? Ajan harha on harha, jonka me jokainen ihminen omaamme miettiessämme mennyttä tai tulevaa. Mutta miksi niiden ajattelua kutsutaan harhaksi? Joksikin vääryydeksi tai kuvitelmaksi? Eikö niin, että sitähän se nimenomaan on. Mennyt on muistoja ja tuleva on mielikuvaa, haaveilua. Harhan vastakohta on se mikä on totta. Mikä sitten on totta, jos mennyt ja tuleva on harhaa? Ainoa todellisuus onkin tämä hetki. Niin. Juuri tämä eteenpäin vyöryvä hetki, jona luet tätä tekstiä. Katso hetki ympärillesi, se on totta. JUURI NYT on totta ja todellista. Se on totta, mitä voit juuri nyt nähdä, haistaa, maistaa ja kokea. Jos mietit, mitä teit minuutti sitten tai mitä aiot tehdä minuutin päästä, se ei enää ole totta. Se on mielikuvituksesi tuotetta, jota kukaan muu ei voi kokea ja nähdä. Mutta tämän hetken me kaikki voimme kokea. Juuri tämän hetken.

Ajatuksien vankeina?

Eri lähteiden mukaan ihmisellä on noin 50-60 000 ajatusta joka päivä. Jos jokainen ajatus kestäisi sekunnin, olisi ajattelemiseen käytetty aika 50-60 000 sekuntia joka päivä. Jos ihminen nukkuu 8h, hän on hereillä 57 600 sekuntia joka päivä. Eli keskimäärin ihminen käyttää kaiken aikansa ajattelemiseen. On keskittyneenä päänsä sisällä tapahtuviin mielikuviin ja ajatuksiin, eikä tähän hetkeen. Toki ajatukset ovat myös mielen työskentelyä ja tarpeellisia, mutta sanoisin omasta kokemuksestani, että suurin osa niistä on täysin turhia. Ajatuksia menneestä ja tulevasta. Murehtimista. Eli pelkoja.

Lue lisää

Anna ihmissuhteidesi loistaa – opi puhumaan ja kuuntelemaan

Jokainen kykenee kuvittelemaan, millainen olisi täydellinen parisuhde. Ja suurin osa näin varmasti tekeekin usein. Kuvittelet mielessäsi täydellistä puolisoa ja synkistyneenä tuijotat omaa suhdettasi, kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Mutta mitä jos väittäisinkin, että sinulla on kaikki avaimet tehdä suhteestasi täydellinen?

Jokainen ihminen, jonka kohtaamme elämämme aikana, on lähetetty meille opettamaan jotakin. Se kaikista ärsyttävinkin ihminen on siis tarkoituksella elämässäsi, jotta oppisit jotakin uutta. Näin myös meidän puolisomme ovat elämässämme opettamassa meille joka päivä jotakin itsestämme. Toinen ihminen kun on täydellinen peili meidän omalle käytöksellemme. Jos et vielä usko tätä, kokeile. Jos hymyilet ja olet pitkäjänteisen ystävällinen, ei toinen kauaa jaksa olla kiukkuinen. Ja sen sijaan, jos kiukuttelet, saat myös toisen ärsyyntymään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oikein ärsyttävän paikkaansa pitävä sanonta. Itse olen joutunut tätä opettelemaan kantapään kautta. Olen ollut pienen ikäni aika suorasukainen ja töksäyttelevä, en ole suostunut vastaanottamaan yhtään kettuilua lyömättä sanallisesti kovempaa takaisin. Lempeys ei ole ollut minua kuvaava sana. Varsinkaan lähipiirissäni. Kuori on ollut niin hemmetin kova ja itsetunto totaalisen huono, että täydellisyyden tavoittelulla olen tiedostamattani hakenut hyväksyntää. ”Kukaanhan ei kävele ylitseni”. ”Kukaanhan ei minua pilkkaa”. Koulukiusaamisen jättämiä arpia, ainakin osittain.

Lue lisää

Kellottomuus – mahdotonta vai kuitenkin vain järjestelykysymys? – 5 keinoa kellottomampaan elämään

Millaista olisi elää kellottomassa yhteiskunnassa? Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa vuosien aikana ja vihdoin olen muutamien viime viikkojen aikana alkanut toteuttaa kellottomuuden elämäntyyliä vähän aktiivisemmin omassa elämässäni. Mutta, millaista tosiaan olisi elää täysin kellottomassa yhteiskunnassa? Ei aikatauluja, ei työaikoja, ei nukkumaanmenoaikoja, eikä herätyskelloja. Niin – aikamoinen kaaoshan se olisi yhteiskunnan tasolla. Sula mahdottomuus. Mutta toisaalta, olemme ainoa laji maailmassa, joka elää kellon mukaan. Ei eläimillä (eikä alkuperäiskansoillakaan) ole aikaa ja lapsetkin oppivat yleensä kellon vasta kouluun mennessään. Pieni lapsi elää täysin omien tarpeidensa ohjaamana, nukkuu kun nukuttaa, leikkii kun leikkii ja pyytää ruokaa silloin, kun on nälkä. Mutta mihin se sitten katoaa? Kasvaessamme hukkaamme yhteyden omaan itseen, noihin sisäsyntyisiin tarpeisiin, jotka kaikilla elävillä olennoilla on. Vaihdamme unirytmimme sen mukaan, mikä velvollisuus meillä on täytettävänämme – onko mentävä kouluun klo 9 vai töihin klo 8. Syömme aamulla aamiaisen herätyksen jälkeen ja käymme lounaalla klo 11-11:30, kahvitauolla klo 14 ja pääsemme kotiin klo 16. Kotiin päästyämme syömme ja menemme liikkumaan klo 18. Ja nukkumaanmenoaika on klo 22-23.

Mitä jos siis vaihtaisimmekin tämän muiden olentojen ja alkuperäiskansojen kannalta omituisen tapamme siihen, että syömme, työskentelemme, nukumme ja liikumme silloin, kun meistä siltä tuntuu? Kuinka moni edes osaisi elää täysin kehoaan kuunnellen?

Lue lisää

Aika vilkaista olan taa – 6 asiaa, joissa olen kehittynyt matkalla mielenrauhaan

Mitä minulle oikein on tapahtunut? Kuka minä nykyään olen? En ainakaan se sama henkilö, jonka tapasit muutama vuosi tai edes muutama kuukausi sitten. On ihana tehdä mahtavia havaintoja itsestä, siitä kuinka älyttömän paljon on kehittynyt ihmisenä päivä päivältä.

Tässä kuusi asiaa, joissa huomaan kehittyneeni:

  1. Uskallan hymyillä ja minulla on nykyään hyvä fiilis – ilo on saapunut elämääni

Koko ajan vain useammin ja useammin, elän elämääni onnellisemmin. Aiemmin hyvä fiilis tuli vain jostain ulkoisesta tapahtumasta – fiilis leijumisesta ja elämän luistamisesta. Nykyään siihen pystyy jo itse vaikuttamaan. Kaivamaan sen hyvän fiiliksen itsestään. Ja toki myös ulkoiset asiat nostattavat fiilistä herkemmin kuin aiemmin. Ympäristön ihastelu mm. on aivan mahtavaa ja saa hyvälle tuulelle! Ilo tosiaan on saapunut elämääni aitona, koen syvää onnellisuutta ja iloa sisimmässäni. Aina ajoittain. Toki huonoja päiviä ja hetkiä on kaikilla, ei niistä pääse mihinkään, mutta elämänasenteeni on kääntynyt positiivisemmaksi kaiken kaikkiaan.

Lue lisää

Ensiaskel henkiselle tielle

Sanotaan, että kaikessa muutoksessa ensiaskel vie suurimman energian koko muutokseen tarvittavasta energiamäärästä itsessään. Kuten raketin lähettäminen avaruuteen – se energiamäärä, joka tarvitaan raketin nostamiseen irti maasta, on valtava, mutta avaruuteen päästyään raketti kulkee siellä vaivatta. Yleensäkin, kaikessa tekemisessä se ensiaskel, aloittaminen, on kaikista vaivalloisinta. Ainakin minulla näin on. Kotitöiden tai vaikkapa joogan aloittaminen on se vaivalloisin osuus. Vauhtiin päästyäni homma kuitenkin sujuu kuin itsestään.

Lue lisää

Tunteista puhuminen – miksi se on niin vaikeaa?

Osaisikohan joku vastata minulle otsikon kysymykseen? Koska itse en tätä oikein ymmärrä. ”Ne on niitä asioita, jotka pidetään itsellään” pohti mummo, kun aiheesta juttelimme hetki sitten vierekkäin maatessamme. Niinpä – mutta miksi niin monet ajattelevat näin? Itse puolestaan kuuluun nimenomaan siihen kategoriaan, joka aidosti kysyttäessä kertoo kyllä kaiken. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. Tunteeni. Mutta monelle muulle aihe on todella haastava.

Lue lisää

Mökkiviikonlopun ajatuksia yksinolosta ja aikakäsityksestä

Minulla on ilmeisesti hiukan erilainen aikakäsitys kuin valtaosalla muista ihmisistä. Olen päätynyt ajattelemaan näin, koska olen monien eri henkilöiden kanssa keskustellut aiheesta ja he eivät ole kokeneet samaa. Normaalisti ihmisillä siis mitä ilmeisemmin on aika vahvasti lineaarinen käsitys ajankulusta, kun taas itselläni se on sidoksissa todella vahvasti paikkaan. Toki siis yhdessä paikassa ollessani aikani kuluu myös lineaarisesti, mutta kun vaihdan fyysisesti sijaintiani, menee minulla aikakäsitys sekaisin. Ollessani siis jossain paikassa x, olen todella siellä ja ikään kuin muuta paikkaa maan päällä ei olisikaan.

Lue lisää

Miksi jokaisen tulisi viettää aikaa itsensä kanssa?

Olen ollut kotona nyt kolmatta viikkoa. Kuulostaa todella pitkältä ajalta. Ja toisaalta se on myös tuntunutkin. Siitä hetkestä, kun lähdin töistä viimeksi, tuntuu kuluneen todella pitkä aika ja toisaalta todella lyhyt aika. Nyt tuntuu, että onko siitä todella jo kolme viikkoa.

Näiden kuluneiden päivien ajan olen vain ollut. Kaksi ensimmäistä viikkoa todella olin vain kotona ja tein tasan tarkkaan vain sen, mitä sillä hetkellä jaksoin ja halusin. Ensimmäinen asia sairaslomallani on ollut nukkuminen. Ihan ehdottomasti. Ilman, että olisin joka vuorokausi nukkunut yhteensä noin 12 tuntia, ei prosessi, jonka keskellä olen, olisi päässyt alkuunkaan.

Lue lisää

Jokaisen matka on yksilöllinen – toisen oivallukset eivät vie sinua eteenpäin

Olen kamppaillut tämän oman henkisen hyvinvointini kanssa nyt reilun vuoden. Ja koko tämän ajan olen kuunnellut säännöllisesti äitiltä oppeja ja neuvoja, hänen oivalluksiaan ja innostunutta kerrontaa uusista ahaa-elämyksistä. Ja vaikka kuinka äiti haluaisi nämä oivalluksensa siirtää, kertoa ja välittää minulle, ei se onnistu. Ei sitten millään. Jokainen kun tarvitsee ne omat oivalluksensa. Ja tämän vuoden aikana saadessani itse niitä ahaa-elämyksiä, hehkuttaessani niitä äitille, totean melkein joka kerta, että niin, tätähän sinä olet mulle pitkään jo toitottanut. Ehkä vain eri sanoin.

Lue lisää

Sitten olen onnellinen, vai olenko sittenkään?

Minuun sattuu. Tähän vatsan ja rinnan alueelle. Tajuan, että en ole onnellinen. En missään. Me ihmiset perustamme onnemme ja elämämme ehdollistumiin. Asetamme onnellemme ehtoja. Sitten kun sitä ja tätä, olen onnellinen. Mutta karu tosiasia on se, että se onni ei tule näiden ulkoisten asioiden mukana. Ikinä. Tai tulee se hetkeksi, mutta sen hetken jälkeen tulee uusi ehto. Ja loputon kierre on valmis.

Lue lisää