Matkan tekoa

Hapuilevat ensiaskeleet
Kuten Minna totesi blogissaan, ensiaskeleen ottaminen on se kaikista vaikein – aivan kaikessa. Kummallista, etten niin lähellä olevaa sisäistä viisautta löytänyt sitten millään. Onnellisuutta etsin itseni ulkopuolelta epätoivoisesti.

Continue Reading

Sitä saan, mitä tilaan

Tuntuu uskomattomalta, että oikeasti voisin saada elämääni kaiken sen, mitä toivon. Pelkkä ajatus tuntuu naurettavalta – kuitenkin uskon niin, ihan tosissani. Tiedän, että kun olen valmis vastaanottamaan, elämääni saapuu toivomani – henkinen työ, runsaus, yltäkylläisyys, arvostus ja kunnioitus sekä onnellinen parisuhde. Miksei minulla sitten ole jo kaikkea luettelemaani?

Continue Reading

Syyllisyys ja syyttömänä syytetty

Miten saan ystäväni irti narsistisesta suhteesta? Tämän asian kanssa olen paininut ja kiukunnut. Minusta on kamala katsella, kun ystäväni antaa kohdella itseään huonosti ja syyllisyyden piinaamana suostuu tekemään kaikkea maan ja taivaan väliltä, jotta saa narsistisen henkilön tyyntymään.

Continue Reading

Maailmankuvani mullistui – masennuksesta pyyteettömään rakkauteen

Masennus yllätti vai yllättikö?
Minulla oli kaikki, mitä elämältä voi toivoa: kaksi lasta, omakotitalo, mies ja työpaikka, siitä huolimatta masennuin. Laahustin 12 vuotta enemmän tai vähemmän masentuneena. En riittänyt itselleni vaan vaadin itseltäni ihan liikaa. Psykoterapia ja psykiatrin määräämät masennuslääkkeet pitivät minut hengissä, mutta minulla ei ollut halua elää. Olen varmasti ollut puolisolleni raskas elämänkumppani, silti hän jaksoi minua 25 vuotta.

Continue Reading

Minun MM-kisamatka – Masennuksesta Mielenrauhaan

Masennus on merkki siitä, että on aika muuttua. Muutosta vastaan taistelu muutti elämäni vuosiksi, joista puuttui ilo ja valo. Mieli murtui ja keho sairastui. Uskomukset ja piintyneet tavat jarruttivat sisäistä palavaa halua muuttaa elämääni paremmaksi. Elämänilon sammuminen näkyi ulospäin, ilmeeni kivettyivät, laahustin elämää eteenpäin. Masennuksen tuottama sisäinen tuska on niin suurta, että se saa meistä monen yrittämään itsemurhaa ja jotkut siinä ikävä kyllä onnistuvatkin. Elämä menee siis hukkaan. Ymmärrän kaikkia niitä, jotka siinä vellovassa epätoivossa kulkevat, olenhan siinä rämpinyt kaksitoista vuotta. Olen sen kaiken tarvinnut – koska olen niin itsepäinen – ennen kuin olen ymmärtänyt päästää irti ja alkanut pikku hiljaa luopua piintyneistä uskomuksista, joita olen itselleni luonut.

Continue Reading