Ensiaskel henkiselle tielle

Sanotaan, että kaikessa muutoksessa ensiaskel vie suurimman energian koko muutokseen tarvittavasta energiamäärästä itsessään. Kuten raketin lähettäminen avaruuteen – se energiamäärä, joka tarvitaan raketin nostamiseen irti maasta, on valtava, mutta avaruuteen päästyään raketti kulkee siellä vaivatta. Yleensäkin, kaikessa tekemisessä se ensiaskel, aloittaminen, on kaikista vaivalloisinta. Ainakin minulla näin on. Kotitöiden tai vaikkapa joogan aloittaminen on se vaivalloisin osuus. Vauhtiin päästyäni homma kuitenkin sujuu kuin itsestään.

Asian kuin asian aloittamiselle tai muuttamiselle on kuitenkin aina oltava jokin motivaattori. Syy, miksi raketti halutaan ylipäätään laukaista. Motivaattori kotitöille on esimerkiksi se, että pyykit on pestävä viimeistään siinä vaiheessa, kun pyykkikori tursuaa ylitse vaatteita ja alusvaatteet loppuvat kesken. Joogaharjoitus taas tulee aloitettua, koska tiedän, että sen aikana ja sen jälkeen tulee aivan ihana olo tai koska joogatunti on alkamassa, niin sinne on mentävä. Koska haluan pitää itsestäni ja kehostani huolta. Aina on siis joku syy, miksi tehdä jotakin. Näin on myös henkiselle tielle astumisen kanssa. Jokaisella, joka tälle tielle on lähtenyt, on oma syynsä – tarinansa, miksi matkan on aloittanut. Pyykkikori on tullut täyteen ja sitä on alkanut miettiä, mitä sille pitäisi tehdä. Päätään on hakannut seinään niin kauan, että kipu käy liian suureksi ja haluaa lopettaa.

 

”Ei enää tätä.” Se on ensiaskel henkiselle tielle. Joko sen on jo kohdannut tai sitten ei. Mutta se on se ensiaskel – todeta itselleen, että haluan muutoksen. Olen valmis muutokseen. En enää halua elää näin. Kipu on käynyt liian sietämättömäksi. Olen hakannut päätäni seinään tarpeeksi. Ei enää tätä. 

 

Mutta jokaisen on tämä havainto tehtävä itse. Ketään ei voi estää hakkaamasta päätään seinään. Ei ketään. Siksi myöskään ketään ei saa väkisin tavoittelemaan henkistä hyvinvointia. Ihmisen täytyy itse olla valmis sille.

 

Kun tapaan ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä ja elävät negatiivisuudesta käsin, usein kysynkin heiltä, voisitko ottaa vastuun omasta elämästäsi ja muuttaa sen? Kerron, kuinka jokainen on vastuussa itse omista valinnoistaan. Myös siis siitä paskasta. Ja että jokaisella on ne avaimet muutokseen. On iso juttu tajuta se. Jos toinen tällöin vastaa, että haluaa muutoksen, kerron hyvin mielelläni omia kokemuksiani ja keinojani, joilla itse olen matkaani tehnyt. Muuttanut elämääni tietoisemmaksi ja mitä olen oivaltanut. Mutta jos vastaus on ”tämä nyt vaan on tätä, ei tälle mitään voi”, vaikenen ja vaihdamme aihetta. Sanonta ”lähetystä on turha yrittää, jos vastaanotin ei ole päällä” on mielestäni mainio ja erittäin osuva. Jos radio ei ole päällä, miten sieltä tulevia uutisia voisi kuulla? En aio hukata aikaani ja energiaani yrittääkseni muuttaa ketään, mutta autan enemmän kuin mielelläni, jos toinen itse haluaa muutoksen. Silloin saan siitä myös itse energiaa. Tämä on ollut asia, jonka olen joutunut opettelemaan. Että vaikka kuinka haluaisin jotakuta herätellä, en siihen pysty. Testaan kyllä usein, kuinka vastaanottavainen keskustelukumppanini on ja etenen sen vastauksen mukaan. Välillä on kyllä vaikeaa antaa olla. Varsinkin silloin, kun kyseessä on läheinen ihminen. Mutta tämä on asia, joka tulee hyväksyä. Jokaisella on oma polkunsa, oma tiensä kuljettavanaan. Ei toisen elämää voi mennä muuttelemaan väkisin. Täytyy vain ajatella, että tämä henkilö tarvitsee tämän kärsimyksensä oppiakseen. Hän ei ole valmis muutokseen. En minäkään ollut vielä 5 vuotta sitten. Turha silloin olisi ollut minulle tulla selittäämään, että itse sinä siinä paskassa seisot.

 

Olen todella onnellinen siitä, että tällä hetkellä on selvästi alkamassa voimistua kokonaisvaltaisen ja henkisen hyvinvoinnin aikakausi. Yhä enemmän ja enemmän ihmiset alkavat löytää tuon motivaattorin muutokseen. Se pyykkikori on tullut täyteen. Päätä on hakattu tarpeeksi seinään. Ollaan valmiita laukaisemaan raketti. Siitä motivaatiosta käsin koko matka saa alkunsa. Ihminen alkaa etsiä muutoksen avaimia. Ohjeita mistä ne löytää ja miten niitä käytetään. Ja pian hän löytää tiedon, että ne ovat hänellä itsellään. Hän itse on avain muutokseen. Avain kaikkeen. Avain onneen ja mielenrauhaan. Seuraavaksi tulee löytää lukko, johon avain sopii. Ja tämä on se pisin ja vaikein matka, jossa myös itse olen. Olen tähän mennessä löytänyt jo monia lukkoja, joista osan olen saanut jo avattua. Mutta aina niitä löytää lisää. Onneksi yhä pienempiä ja pienempiä. Ja tällä matkalla olemme lopun ikäämme. Pysyykö lukot auki, löytyykö niitä lisää vai menevätkö vanhat taas kerran kiinni?

 

Mutta se ensiaskel, se on otettava sisäänpäin. On käännettävä katse itseen ja nähtävä ne avaimet käsissään. Tahtotila muutokseen. Tahto löytää loputon rakkaus ja positiivisuus. Elämän ainutlaatuisuus ja kauneus. Se on se ensimmäinen ja kaikista tärkein askel.

Näin ollen kysynkin sinulta, joko sinä olet hakannut päätäsi seinään tarpeeksi, joko sattuu niin paljon, että haluat lopettaa?

 

Rakkaudella,
Minna

PS. Lue myös artikkeli Miksi jokaisen tulisi viettää aikaa itsensä kanssa? , jossa kerron omista isoista ensiaskeleistani sekä artikkeli Jokaisen matka on yksilöllinen – toisen oivallukset eivät vie sinua eteenpäin

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *