Kellottomuus – mahdotonta vai kuitenkin vain järjestelykysymys? – 5 keinoa kellottomampaan elämään

Millaista olisi elää kellottomassa yhteiskunnassa? Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa vuosien aikana ja vihdoin olen muutamien viime viikkojen aikana alkanut toteuttaa kellottomuuden elämäntyyliä vähän aktiivisemmin omassa elämässäni. Mutta, millaista tosiaan olisi elää täysin kellottomassa yhteiskunnassa? Ei aikatauluja, ei työaikoja, ei nukkumaanmenoaikoja, eikä herätyskelloja. Niin – aikamoinen kaaoshan se olisi yhteiskunnan tasolla. Sula mahdottomuus. Mutta toisaalta, olemme ainoa laji maailmassa, joka elää kellon mukaan. Ei eläimillä (eikä alkuperäiskansoillakaan) ole aikaa ja lapsetkin oppivat yleensä kellon vasta kouluun mennessään. Pieni lapsi elää täysin omien tarpeidensa ohjaamana, nukkuu kun nukuttaa, leikkii kun leikkii ja pyytää ruokaa silloin, kun on nälkä. Mutta mihin se sitten katoaa? Kasvaessamme hukkaamme yhteyden omaan itseen, noihin sisäsyntyisiin tarpeisiin, jotka kaikilla elävillä olennoilla on. Vaihdamme unirytmimme sen mukaan, mikä velvollisuus meillä on täytettävänämme – onko mentävä kouluun klo 9 vai töihin klo 8. Syömme aamulla aamiaisen herätyksen jälkeen ja käymme lounaalla klo 11-11:30, kahvitauolla klo 14 ja pääsemme kotiin klo 16. Kotiin päästyämme syömme ja menemme liikkumaan klo 18. Ja nukkumaanmenoaika on klo 22-23.

Mitä jos siis vaihtaisimmekin tämän muiden olentojen ja alkuperäiskansojen kannalta omituisen tapamme siihen, että syömme, työskentelemme, nukumme ja liikumme silloin, kun meistä siltä tuntuu? Kuinka moni edes osaisi elää täysin kehoaan kuunnellen?

Minä väitän, että kellottomuudesta seuraisi ainakin parempaa läsnäoloa, kehotuntemusta, onnellisuutta ja hyvinvointia. Ihmiset tuntisivat itsensä vapaammiksi. Mutta pureudutaanpa noihin asioihin vähän tarkemmin.

Läsnäolo

Se, että emme tekisi asioita seuraten kelloa tai muita ihmisiä, johtaisi parempaan läsnäoloon hetkessä. Oma keskittymiseni ainakin on ihan toisenlaista luokkaa, kun en vilkuile kelloa ja murehdi ajan kulusta. Seurassa ollessani kykenen kuuntelemaan läsnä olevammin, keskittyen täysin toiseen henkilöön. Kellottomassa yhteiskunnassa minun ei tarvitsisi miettiä pitääkö nyt lähteä töihin ja olenko jo myöhässä, vaan voisin keskittyä siihen asiaan, jota sillä hetkellä teen. Minä en odottaisi asioita, vaan voisin tehdä ja toteuttaa ne siinä hetkessä. Kellottomassa yhteiskunnassa eläminen poistaisi siis myös ympäristön kyttäämisen kellonajan mukaan. Joutuisin esimerkiksi seuraamaan aurinkoa tietääkseni, koska tulee pimeää, mikä väistämättä luo läsnäoloa, kun ympäristöään joutuisi tarkkailemaan ihan eri tavalla.

Kehotuntemus

Jos en voisi katsoa kellosta nukkumaanmeno-, ruoka-, työ-, ja liikkumisaikaa, johtaisi se ehdottomasti parantuneeseen kehotuntemukseen. Sen sijaan, että katsoisin kellosta näitä ajankohtia, minun pitäisi kuunnella kehoni viestejä näiden suhteen. Heräisin aamulla luonnollisesti ilman herätystä minulle sopivana ajankohtana, söisin silloin kun on nälkä ja lähtisin töihin rauhassa sen jälkeen, kun olen saanut aamutoimet tehtyä. Jos minun ei tarvitsisi välittää työajoista, voisin lähteä urheilemaan siinä vaiheessa, kun selkääni alkaa särkeä liikkumattomuudesta eikä minun tarvitsisi jäädä odottamaan työpäivän päättymistä. Ja illalla menisin nukkumaan silloin, kun tunnen itseni väsyneeksi. Ei olisi vaihtoehtoa elää kellon mukaan, vaan keskittyisin huomattavasti paremmin kehoni viesteihin. Parantuneen kehotuntemuksen myötä uskon, että voisin myös huomattavasti paremmin kokonaisvaltaisesti, kun en niin herkästi kokisi tarvetta sivuuttaa kehoni viestejä.

Onnellisuus

Miksi kellottomuus toisi mukanaan onnellisuutta? Väitän, että nimenomaan läsnäolon ja kehotietoisuuden puute on yksi iso syy onnellisuuden puuttumisen ihmisten elämästä. Ainakin itse olen huomannut näiden kahden asian tuovan mukanaan sisäsyntyistä onnellisuutta. Onnea, joka ei löydy mistään ulkoisista asioista. Joka kerta, kun elän täysillä nykyistä hetkeä, olen täydellisen onnellinen juuri siinä hetkessä ja ollessani tietoisena kehossani, olen maadoittunut ja minulla on kaikki hyvin. En voisi myöskään syyttää ulkoisia tekijöitä siitä, että en ole onnellinen, koska minun ei olisi kellontarkkoja velvoitteita elämässäni.

Hyvinvointi

Mikä asia maailmassa voisi tuoda minulle paremman hyvinvoinnin kuin se, että elän itseäni kuunnellen, juuri minun keholleni sopivaa rytmiä? Olen läsnä ja keskityn kehooni ja ympäristööni. Tämä ei ehkä enempää perusteluja kaipaa.

Se, että pysähtyy kuuntelemaan kehoaan ja viestejään on mitä aidoimmillaan takuuvarmaa henkisen hyvinvoinnin vahvistamista. Keho on meidän mieltämme usein hyvin paljon viisaampi, joten miksi meidän on niin vaikeaa luottaa sen viesteihin?

Mutta jokainen meistä ymmärtää, ettei kelloton yhteiskunta ole meillä länsimaissa mahdollista – ainakaan tällä hetkellä – jos emme erakoidu jonnekin luontoon.

Miten siis kellottomuuden ajatusta voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla soveltaen nykyiseen elämäntyyliin?

  1. Katso sitä kelloa vähän vähemmän

    Niin, suhteellisen yksinkertaista. Olen itse kokeillut viime viikkoina tätä yhä enenevissä määrin. Iltaisin yritän viimeiseen asti olla katsomatta kelloa kotona. Myös ennen nukkumaan menoa. Miksi minun pitäisi tietää mitä kello on, kun menen nukkumaan? Sehän on vain opittu tapa ja oman kokemukseni mukaan lisää ahdistuneisuutta valtavasti, kun ennen nukahtamista laskee, kuinka monta tuntia herätykseen on. Sillä vain pilaa yöunet ja aamulla on valmiina ajatus ”en nukkunut tarpeeksi”, vaikka sen sijaan voisin kysyä keholtani aamulla, millainen olo on, väsyttääkö? Eikä ensimmäisenä vakuuttaa itselleen, että ”hei, kellon mukaan nukuin liian vähän”. Tähän konkreettisena ja erittäin yksinkertaisena keinona olen siis vain jättänyt puhelimeni pois makuuhuoneesta, pois näkyvistä. Sen sijaan olen pyytänyt miestäni herättämään minut, niin ei herätyksenkään takia tarvitse pitää puhelinta lähellä. Jos tämä ei onnistu, niin puhelimen voi jättää kauemmas, eikä yölläkään aikaa tarvitse vilkuilla

    Aamulla olen myös yrittänyt jättää kellon tuijottamisen. Nyt kun kuljen autokyydillä töihin, minulla ei ole minuuttiaikataulua, että pitäisi tiettyyn junaan ehtiä. Vasta autossa pyrin katsomaan kelloa, mihin aikaan arviolta saavun töihin. Kyllä välillä olen tästäkin ahdistusta saanut itseeni kerättyä, että kello on jo noin paljon, mutta mitä sitten? Ajatus siitä, että töissä pitäisi olla tiettynä ajankohtana, on vain pääni sisäinen fiksaatio, eikä mikään todellinen asia. Kiitos liukuvan työajan.

  2. Hyödynnä teknologiaa, vähennä hermoilua

    No seuraavana tulee mieleen, että jos johonkin täytyy lähteä, pitää kelloa sen takia tuijottaa ja vahdata, ettei myöhästy. Nykyajan puhelimissa on kuitenkin sellainen kiva pikku toiminto nimeltä ”hälytys” tai ”kalenterimuistutus”, jota käytetään myös töissä muistuttamassa kokouksista, joten miksei kotonakin. Niin, enpä ole koskaan kokeillut, mutta voisi olla hauska testata. Laittaa siis puhelimeen muistutuksen ennen kuin pitää lähteä, niin eipä tarvitse murehtia kellosta, vaan voi luottaa siihen, että joku muu kertoo, kun pitää lähteä. Ihan kuin lapsena. Pikku-Minna kun aloitti ekaluokan ja aamuisin piti yksin lähteä kouluun, oli minulla herätyskello soimassa ja sen jälkeen puhelimessa hälytys, kun piti lähteä kävelemään bussille. Yksinkertaista. Hyvä äiti! Joten miksei tätä voisi nytkin hyödyntää?

  3. Älä sovi tarkkoja kellonaikoja etukäteen

    Olen vähentänyt oman elämäni aikatauluttamista tosi paljon. En enää sovi etukäteen tarkkoja kellonaikoja mm. nähdäkseni ystäviäni. Miksi pitäisi? Kävin keväällä lapsuudestani tutun noin 80-vuotiaan rouvan luona ja tapaamista sopiessamme puhelimessa, sanoin että tulen sunnuntaina. Yritin vienosti kysellä tarkempaa kellonaikaa, mutta rouva sivuutti kysymykseni aika taidokkaasti. Ei hänen ikäpolvensa ole tottunut tällaiseen kellottamiseen, vaan kylään lähdetään kun ehditään ja vieraat tulevat kun tulevat. Miksi sen pitäisi olla jotenkin monimutkaisempaa? No minä menin sunnuntaina iltapäivällä ehtiessäni ja homma sujui hyvin. Olenkin tätä yrittänyt mahdollisimman paljon soveltaa myös nuorempien tuttavieni kanssa. Aika usein sovin vain, että ilmoitan kun pääsen tästä lähtemään – tai toisinpäin. ”Laita viestiä, kun lähdet”, jos ei ihan summamutikassa halua toista kotiovelleen. Miksi luoda kummallekaan stressiä siitä, että etukäteen pitäisi tietää, miten päivä menee. ”Tuli pari muuttujaa” ja niin edelleen. Tällöin ei myöskään voi myöhästyä ja toinen ei odota turhaan. Hirveän yksinkertaista ja tosi toimivaa.

  4. Laita kellot kotona piiloon

    Jotta välttyisit kellon tuijottelulta, laita ne sellaiseen paikkaan, ettei ne ole silmiesi edessä koko aikaa. Very simple. Itselläni on kotona kello keittiössä niin, että vain keittiön puolelta näkee sen ja toinen kello työhuoneessa. Olohuoneessa ja makkarissa ei siis ole seinäkelloja. Stressielämänvaiheesta on itse asiassa vielä herätyskello jäljellä kylppärissä, jotta aamulla tiesin ajankulun ja ehdin junaan. Senkin voisin käydä piilottamassa, kun sitä ei enää tarvitse.. Mutta eipähän häiritse, kun kellonaikaa ei helposti näe. Puhelinkin minulla on aika usein jossain repun taskussa.

  5. Elä viikonloput ja illat kellottomasti

    Ota itsellesi omasta arjestasi aikaa, jolloin voi elää kellottomasti ja tee päätös jättää kellot oman onnensa nojaan siksi aikaa. Lähde mökille, telttailemaan, harrastamaan, liikkumaan tai ihan vain olemaan. Syö kun on nälkä ja mene nukkumaan kun nukuttaa. Unohda kellonaika täysin ja nauti hetkestä täydellä sydämellä! Niin paljon voi tehdä asioita aikatauluriippumattomasti, joten hyödynnä ne. Laita puhelin kiinni ja piilota kotoota kellot ja nauti seurasta tai ihanasta yksinolosta. Jokainen meistä tietää sen ihanan tunteen, kun ilta on mennyt kuin siivillä, kun ei ole kytännyt kelloa. Miksei sitä mahdollistaisi ihan tietoisesti?

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Tätä minä elän nyt todeksi omassa elämässäni. Ja miten rentouttavaa ja vapauttavaa kelloriippuvuuden vähentäminen onkaan! Viimeiset viikot ovat olleet tosi ihania ja yhtenä suurena osasyynä on varmasti pyrkimys elää kellottomammin ja konkreettiset teot, joita olen tehnyt saavuttaakseni tämän tavoitteen. Stressitön elämä, täältä tullaan!

Rakkaudella,
Minna

Ps. Innoituksen tästä aiheesta kirjoittamiseen sain Willa Harmajan blogitekstistä ”Elämää ilman kelloa – lempeää hyvinvointia

Sinua saattaa kiinnostaa myös

2 kommenttia

  1. Moikka!

    Menin blogit.fi sivuille ja olin niin onnellinen, kun löysin minua puhutelleesta aiheesta hyvän blogikirjoituksen. Vielä se, että lopussa luki blogini linkki, sai ilon ryöpsähtämään! Kiitos ihan valtavasti. Jokin minut toi tälle sivulle, kun en muuten olisi varmaan tätä huomannut. Ihana, selkeä kirjoitus, joka upposi syvälle aiheeseen ja toi hyviä keinoja arkeen, millä toteuttaa lempeästi tätä kellottomuutta. <3 Kiitos!

    1. Hei Pauliina! Kiitos aivan mahtavasta kommentistasi – sait hymyn huulilleni ja naurun ilmoille pitkäksi aikaa! Elämä kuljettaa ja johdattaa, jokainen vahvistus siitä on niin älyttömän energisoivaa! Kerrohan myös jatkossa, miten kellottomuuden lisääminen on onnistunut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *