Kuinka saavuttaa elämän flow? Nappaa konkreettiset vinkit mukaan arkeen!

Elämän virtaan hyppääminen, siinä kulkeminen. Mitä se oikein tarkoittaa? Kuinka elämän flow-tilan voi saavuttaa? Ehdottoman iloisia uutisia juuri sinulle – se on mahdollista saavuttaa, ihan jokaisen. Ainoa hinta sille on, että sinun täytyy hypätä virtaan mukaan aina uudelleen ja uudelleen. Päästää irti kontrollista ja syyllisyydestä, kaikista rajoittavista tekijöistä ja pudottautua, vaikkei tietäisi mitä tuleman pitää. Kaikki haluavat olla onnellisia ja etsivät onnea kuolemaan saakka. Mutta vain harva siinä onnistuu – aidosti.

Onnellisuuden löytämisen ydin on lopettaa etsiminen. Se onni onkin aina tässä – minulla. Kyse on siitä, tartunko itse tuohon onneen, hyppäänkö elämän virtaan vai en. Tämän varmasti olet kuullut monen monta kertaa. Jokainen henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden puolesta puhuja jakaa tätä tietoa. Mutta, konkretia – missä olet? Haloo? Siis että miten minä tämän toteutan? Tästä syystä ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani ja oman ymmärrykseni konkretiasta liittyen todellisen onnen ja hyvinvoinnin saavuttamiseen. Olen hypännyt elämän virtaan – ja hyppään jälleen tänään uudelleen.

Ongelmaton elämä avaa tie onneen

Juuri nyt, tässä hetkessä, mikä on todellisuudessasi ongelma? Minkä asian koet juuri nyt ongelmaksi? Mikä sinua vaivaa? Sattuuko, ahdistaako, murehditko vai ärsyttääkö? Mikä on se asia, joka estää sinua olemasta onnellinen?

Nyt kun tiedät tähän vastauksen, pysähdy ajatuksissasi, katsele ympärillesi ja mieti juuri nyt vallitsevaa tilannetta, jossa olet. Istutko junassa kuten minä? Vai oletko kotona? Bussissa, vanhemmilla, omassa sängyssä? Missä olet? Mikä on tilanteesi juuri nyt? Mikä on sinun todellisuutesi juuri nyt?

Seuraavaksi yritä unohtaa kaikki muu, keskity vain tähän hetkeen. Ei ole menneisyyttä, ei ole tulevaa. On vain juuri nyt. TÄMÄ HETKI on sinun todellisuutesi – juuri nyt.

Mieti sen jälkeen ongelmaasi tästä hetkestä käsin. Mihin aikaan ongelmasi liittyy? Liittyykö se menneeseen, tulevaan vai nykyhetkeen? Jos epäonnistuit töissä tai myöhästyit bussista, ne liittyvät menneeseen. Jos murehdit huomista työpalaveria tai kiireistä aikataulua, ne liittyvät tulevaan. Mutta jos koet juuri nyt fyysistä kipua tai jotain tarvetta, kuten nälkää, vain ne liittyvät nykyhetkeen.

Äsken havainnoit sen, että vain tämä hetki juuri tässä on todellisuutta, vain tämä on totta. Tästä olen kertonut sinulle paljon aiemminkin, mm. tässä kirjoituksessa. Vain tämä hetki on todellinen, mennyt ja tuleva on harhaa. Mielikuvituksen tuotetta, vääristynyttä, epäaitoa. Jos siis tästä ymmärryksestä käsin mietit nyt uudestaan ongelmaasi, onko se tähän hetkeen liittyvä ongelma?

Jos ei, niin onko ongelmaa olemassa? Jos vain tämä hetki on totta, voiko mikään mennyt tai tuleva olla ongelma? Voiko se muuttaa todellisuuttasi? Estääkö se sinua keskittymästä tähän hetkeen – todellisuuteen? Mieti tätä todella. Toivon todella, että koet oivalluksen tästä asiasta. Jos et, kerron tästä mielelläni lisää!

Konkreettinen esimerkki omasta elämästäni

En ehtinyt äsken junaan, jouduin odottamaan puoli tuntia seuraavaa. Ärsytti, olisin halunnut ehtiä aiemmin kotiin. Okei, faktaa asiassa oli se, että myöhästyin junasta ja olen myöhemmin kotona. Mutta, miten se muuttaa todellisuuttani, että olen ärsyyntynyt? Miten asian kokeminen ongelmana – mielessä kiukuttelu ja harmittelu, parantaa sitä faktaa, että myöhästyin? Miten se muuttaa asiaa millään tavalla? Aivan oikein – EI MITENKÄÄN. En voi muuttaa tosiasiaa, mutta sen sijaan voin muuttaa suhtautumiseni asiaa kohtaan. Minulla oli siis edessäni valinnan paikka – jäänkö ärtymykseen ja teenkö asiasta ongelman, vai totean että joudun odottamaan puoli tuntia ja mitä sitten? Who cares? Ketä kiinnostaa, että myöhästyin?

Siispä valitsin vaihtoehdon numero kaksi – päästä irti

Kun päästin irti asian kokemisesta ongelmana, the magic happened – hyppäsin elämän virtaan. Annoin olla. Päästin irti pakonomaisesta tarpeesta päättää elämästäni. Päästin irti kontrollista. Koska olin yrittänyt väkisin kontrolloida elämääni. Kontrolloida sitä, että minä päätän koska haluan olla kotona ja muu ei käy! Anteeksi vain, mutta siis mikä järki? Olisin todellakin voinut jäädä vellomaan tuohon harmitukseen ja ärsytykseen, mutta sen sijaan todella annoin olla. Mitä helkkaria sitten, että en ehtinyt siihen junaan? Todellakin, ketä kiinnostaa? Koska eihän sinuakaan kiinnosta, olinko minä puoli tuntia aiemmin kotona vai en. Ei todellakaan.

Mutta todellakin sitten – the magic happened – because I let it happen. Eli hypättyäni elämän virtaan annoin elämälle mahdollisuuden yllättää. Mennä niin kuin sen kuuluukin mennä. Tyhjensin pääkoppani ärtymyksestä – eihän tässä ole mitään hätää. Kukaan ei kuole. Otin tämän myöhästymisen MAHDOLLISUUTENA. Jonakin sellaisena, mitä ei kaksi minuuttia sitten ollut. Tyhjensin siis keskellä Helsingin päärautatieasemaa perjantai-illan ruuhkassa oman itseni. Huokaisin ulos. Konkreettisesti jopa pysähdyin – mitäs sitten? Ei hätää, mitäpäs sitten tekisin. Tyhjennettyäni itseni olin valmis vastaanottamaan. Eihän täyteen kuppiin voi kaataa mitään. Sitä täytyy ensin tyhjentää, ennen kuin siihen mahtuu mitään uutta. Näin kävi myös minulle. Olin valmis uusiin ideoihin, uusiin mahdollisuuksiin. Mutta se vaati itseni tyhjentämisen. Se vaati irti päästämisen ajatuksesta, että minulla on ongelma.

Seuraavaksi huomasin seisovani Forexin edessä. Siis olin seissyt tuon hetken siinä koko ajan. Tyhjennettyä itseni, päähäni mahtui tulla uusi ajatus ja se ajatus oli, että vaihdankin nyt rahaa tulevaa ulkomaanmatkaa varten. Mikä täydellinen ajoitus – ja ajatus. Hetken seisoskelin sitten siinä, katselin rahanvaihtokursseja ja päätin, että vaihdan kohdemaan valuuttaa, jotta pääsemme ainakin majoitukseen lentokentältä. Rahat vaihdettuani (muutaman mutkan kautta) päädyin vielä lataamaan matkakorttiani, joka oli tulomatkalla ilmoittanut vähäisestä saldostaan. Ja siinä se puoli tuntia aika pitkälti menikin. Alle 5 minuuttia istuin junassa ennen sen lähtöä. Ja mikä tärkeintä – minulle ei ollut ongelmaa.

Skenaario numero kaksi – mitä olisi tapahtunut, jos olisin valinnut ongelman

Jos en olisikaan päästänyt ongelmastani irti. Voin helposti kuvitella itseni tuntien, mitä olisi tapahtunut – ja oikeastaan, mitä on tapahtunut tähän asti monet vuodet.

Vaihtoehtoisesti, jos olisin jäänyt mielessäni kiukuttelemaan, että myöhästyin junasta, olisin todennäköisesti pyöritellyt mielessäni tätä asiaa. Miksen huomannut aiemmin, että minulla on kiire junaan? Miksi en tarkistanut asiaa? Miksi en kävellyt nopeammin? Ja miksi juuri tämä juna ei voinut olla myöhässä kahta minuuttia, jotta olisin ehtinyt siihen.

Olisin kävellyt junalaiturille odottamaan, että näen seuraavan junan lähtöraiteen. Olisin mennyt tähän junaan kiukutellen itsekseni ja istunut siellä junan lähtöön asti. Tai olisin odotellut seisoen laiturilla, jos se ei olisi ollut jo lähtövalmiina. Olisin kiukuttelullani kerännyt valtavan negatiivisen energialatauksen itseeni. Olisin ärsyyntynyt joistakin ihmisistä ympärilläni. Olisin valittanut myös kaikista muista mahdollisista asioista, että miksi juuri tänään on paska päivä. Ja kuinka näin käy AINA! Ja just mulle! Ja kun olisin vihdoin päässyt kotiin, olisin oksentanut ärtymykseni kumpanini päälle ja saanut hänetkin tähän ärtymykseen ja valituksen kierteeseen. Kun kaikki on ihan paskaa.

Ja mitä sitten olisikaan tapahtunut seuraavalla viikolla. Matkakortti olisi ollut tyhjä ja rahat vaihtamatta. Reissuun on viikko ja tuskin olen enää menossa Helsinkiin niin, että ehtisin edes vaihtaa rahaa. Voit kuvitella tarinan loppuun asti.

Elämän vastaanottaminen sellaisena kuin se tulee meitä vastaan – siinä on kaikki, koko henkinen kehitys. Elämän virta – flow, onnellisuus vastoinkäymisistä huolimatta. That’s it!

Elämäntapana flow

Joku saattaa ihmetellä, miksi otin näin pienen asian esimerkiksi tähän tekstiin. Vastaus tähän on yksinkertainen – tämä on meidän arkea, pienet asiat ja siitä meidän elämä koostuu. Näin pienistä asioista onnellisuus ja myös ongelmat lähtevät. Omasta suhtautumisesta. Ei ole niin pientä asiaa olemassakaan, joka ei vaikuttaisi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Siis se, miten me siihen asiaan suhtaudumme. Usko tai älä, kaikki maailmassa ja sinun elämässä tapahtuvat asiat eivät tee sinua onnelliseksi tai onnettomaksi, sinun suhtautumisesi tekee sen. Ja joka ikinen hetki teet tämän valinnan. Tietoisesti tai tiedostamattasi. Kyse on siis täysin siitä, miten reagoit asioihin – rakkaudesta vai pelosta käsin. Onko ongelmaa vai eikö ole ongelmaa. Ja kun oppii kohtaamaan nämä pienet arjen asiat positiivisina asioina, jonakin päivänä huomaa pystyvänsä reagoimaan positiivisen kautta myös suurempiin vastoinkäymisiin. Ja se on sitä todellista onnellisuutta.

Mitä sinun siis pitäisi tehdä, kun seuraavan kerran huomaat edes pienintä ärsytystä itsessäsi?

Vinkki 1. Onnittele itseäsi! Tulit tietoiseksi siitä, että ”ahaa, minulla on ongelma!” Tämä on kaikista tärkein askel, jota ennen ei voi toimia.

Vinkki 2. Nyt on valinnan paikka – miten suhtaudut? Onko tilanne uhka vai mahdollisuus? Päätätkö toimia täydellisestä rakkaudesta ja flowsta käsin vai annatko itsessäsi tilaa negatiivisuudelle ja jatkat kiukuttelua? Tämä on valinta, jonka teet aina. Yleensä vain monella automaattisena valintana on tuo negatiivinen reagointi.

Vinkki 3. Pysy valinnassasi tietoisesti. Ja onnittele itseäsi jälleen! Näin sinusta on tullut tietoinen. Olet tietoinen itsestäsi, omista ajatuksistasi ja olet tietoisesti vaikuttanut niihin. Ei mikään pieni saavutus!

Eikö ole pirun yksinkertaista? Niinpä. Mutta se toteutus, siinä on se pikku haaste. Mutta onneksi tämä on asia, jota ei voi ”mokata”, joka hetki kun teet valinnan uudelleen. Ja tässä asiassa ei tule koskaan valmiiksi. Koska se valinta täytyy jälleen tehdä, uudelleen ja uudelleen.

Mutta miksi näin kannattaisi elää? Välillä pohdin, onko koko henkisessä kehityksessä mitään ideaa, kun tämä savotta ei lopu ikinä. Aina pitää valita elää rakkaudessa. Ja kun suurinta osaa ajasta ei vielä siihen edes kykene. Että onko tässä mitään järkeä! Mutta aina, lopputulokseni on että kyllä. On tässä järkeä. Koska vain näin voi saavuttaa todellisen onnellisuuden. Onnen, joka ei ole kenestäkään eikä mistään riippuvainen. Minusta tulee oman onneni seppä. Ja näin pystyn elämään ongelmatonta elämää. Olla elämän virrassa – flowssa, nautiskellen elämästä ja sen ihmeellisyydestä täysin rinnoin.

Vielä viimeisenä ajatuksena haluan täsmentää – flowssa oleminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi tunteita. Se ei tarkoita, että elämästäni katoaisi kaikki suru, epäonnistumiset ja haavat. Ja että jäljelle jäisi pelkkä autuas onni ja ruusuilla tanssiminen. Ei todella. Sen sijaan, flown ideana on vastustuksesta luopuminen. Flow jo sanana tarkoittaa virtaa, ei autuasta onnea. Eli kantava ajatus onkin, että elämä soljuu, se virtaa, juuri niin kuin kuuluukin. Ja tähän kuuluu se, että uskoo asioiden tapahtuvan juuri niin kuin niiden kuuluukin tapahtua. Eli myös haasteiden kuuluu tapahtua. Koska eihän niitä voi estää. Eihän kukaan voi elää elämäänsä ilman yhtään haastetta. Niitä tapahtuu nyt ja niitä tapahtuu jatkossakin, kyse on ainoastaan suhtautumisesta. Ja samalla energiavirrasta. Eli annatko elämän energian kulkea lävitsesi tukkimatta sitä vai padotko itseesi negatiivista energiaa, joka purkautuu ennemmin tai myöhemmin? Mutta se onkin jo toisen tekstin aihe.

Minä olen valmis hyppäämään elämän virtaan – oletko sinäkin?

Rakkaudella,
Minna

Sinua saattaa kiinnostaa myös

2 kommenttia

  1. Kiitos Minna 🏆
    Tulin just nyt niin hyvälle fiilikselle elämäntapana flow kirjoituksestasi🌞

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *