Minun henkireikäni – jooga, meditaatio, kirjat ja ratsastus

Jokainen tarvitsee elämässään niitä juttuja, joista nauttii sydämensä pohjasta. Itse olen aina pohtinut sitä, miksei minulla ole mihinkään lajiin tai harrastukseen sen syvällisempää suhdetta, intohimoa, kuten monella omaa lajiaan kohtaan on. Vastausta en tiedä vieläkään, mutta sen sijaan olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat kaltaisiani. Siispä olen luopunut ajatuksesta, että elämässäni olisi joku kaiken kattava kiintotähti, jolle uhraisin koko vapaa-aikani. Ja miksi edes sellaisen haluaisin? Minulle parasta on se, että saan vaihtelua myös vapaa-ajalla, koska olen tosi kyllästyvää sorttia. Siitä kielii järjettömän pitkä lista entisiä harrastuksia, joita olen maksimissaan muutaman vuoden jaksanut harrastaa.

Astangajooga
Aloitin oman joogaurani noin vuosi sitten. Sitä ennen en voinut ymmärtää koko lajia. Loppujen lopuksi en enää edes muista miksi. Ajattelin sen kai olevan äärettömän tylsää, seistä nyt jossain asennossa hengitellen, ei kiitos. Mutta jostain kumman syystä ajauduin muutaman viikon astangajoogan kesäkurssille ja olin myyty. Kerron tämän tarinan tarkemmin joskus toiste.

Astangajoogan varmasti yksi tunnetuimmista asanoista, soturi 2 liike, joka kuvasta päätellen tarvitsee vielä aika paljon treeniä

Nykyään siis käyn joogatunnilla kerran viikossa. Aloitin muutama viikko sitten niin kutsutuilla MySore-tunneilla käynnin, jossa ei enää ohjata, vaan jokainen saa harjoitella oman hengityksensä mukaan omaan tahtiin, omaa kehoaan kuunnellen. Harjoittelun aikana tapahtuu mielestäni juuri se henkisyyden ydin, läsnäolo. Harjoituksen ajan olen läsnä kehossani, kuuntelen koko ajan, mitä siellä tapahtuu ja muutan liikettäni sen mukaan. Lisäksi pitäisi keskittyä oikeanlaiseen hengitykseen. Siinä vasta tehtävä. Jos et koskaan ole kokeillut, niin kokeileppa kerran tai toistekin keskittyä tuijottamaan jotain oman kehosi pistettä tietyllä tapaa hengittäen ja kuunnellen jatkuvasti kehossasi tapahtuvia tuntemuksia. Ei ole helppo tehtävä.

Mulla on kotona olkkarin nurkassa oma ”joogastudio”, heh!

Joogassa on parasta se, että voin olla armollinen itselleni. Tyystin. Minun ei tarvitse tänään yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. En kilpaile ketään vastaan. En vertaa itseäni kehenkään. Olen vain itseni kanssa, mutta silti saan ympärillä joogaavista muista ihmisistä valtavasti tukea. Suurin oivallukseni joogan suhteen oli nimenomaan se, että luovuin sen suorittamisesta. Jooga on minulle koko ajan vähemmän fyysinen laji ja entistä enemmän henkinen laji. Liikkeessä tapahtuvaa meditaatiota.

Ja tästä päästäänkin sujuvasti toiseen henkireikääni eli meditaatioon.

 

Meditaatio
Kerroin jo aiemmassa postauksessani siitä, kuinka arjen keskellä otan lyhyitä hiljentymis- tai läsnäolon hetkiä. Tai ainakin pyrin siihen. Aika usein ne kyllä unohtuvatkin. Mutta se on jo paljon, jos havahtuu, että hei, nyt en ole hetkeen hengähtänyt. Aloitin meditoinnin visualisoinneilla, joita on mm. Youtubessa. Hyvänä suomalaisena kanavana suosittelen esimerkiksi Kupariketun videoita. Olemme myös äitin kanssa nauhoitelleet omia visualisointeja ja kuunnelleet niitä. Oman äänen kuuntelu on muuten aika raakaa, mutta terapeuttista! Visualisointien jälkeen olen siirtynyt joko meditaatio-appeista löytyviin mm. kehotietoisuus-harjoitteisiin tai sitten vain laitan musiikin päälle ja meditoin mielessäni. Rentouttava musiikki auttaa tässä aivan älyttömän paljon. Minun mieleni kun ainakin on niin äänekäs, että musiikki auttaa hiljentämään sitä. Mieleisen musiikin metsästämiseen kannattaa hetki käyttääkin aikaa, koska joskus on niinkin käynyt, että musiikki ärsyttää tai on liian kovalla ja hommasta ei tule mitään. Parhaimmillaan se on sellainen, jota et edes huomaa, mutta joka auttaa keskittymään alkuun. Itse tykkään mm. tästä.

Tuli on todella kaunis elementti, jonka liikehdintää voi katsella pitkään – taianomainen mielen pysäyttäjä

Minulle meditaation paras kokemus on sellainen, kun vain on hyvänolon tunteessa. Ei siis tarvitse tehdä mitään ylimääräistä, vaan nauttin tyhjyydestä, jonka saan pääni sisään aikaiseksi. Toistaiseksi meditoiminen päätyy minulla lähes poikkeuksetta nukahtamiseen. Katsotaan pääsenkö siitä joskus eroon. Mutta sekin rentouttaa ja hetken päästä herätessä on rauhallinen ja hyvä olo. Nukahtaminen ei missään nimessä ole meditoinnin tarkoitus, mutta tästäkään en ota stressiä. Päikkäritkin on hyvä juttu!

 

Kirjat
Olen nuoruudessani lukenut paljon. Sinä ennen äitin iltasadut olivat olleet läsnä lapsuudessa vahvasti. Varhaisnuoruudesta muistan, että olin yhdessä vaiheessa lukenut kaikki lähikirjastomme Merja Jalon heppakirjat. Aikuisuuteen astuessa ja parisuhteiden tullessa mukaan elämään, lukeminen kuitenkin jäi.
Henkisen hyvinvoinnin kirjallisuuden lukeminen onkin tuonut minulle paluun juurilleni, olen löytänyt tieni jälleen kirjojen ääreen. Olen kuitenkin aika hidas lukemaan, enkä pysty kerralla lukemaan kauaa. Nukahdan. Aina. Myös tässä, kuten meditoidessa. Nukahtaminen oli muuten iso ongelma ylppäreihin valmistautumisen kanssa, kuten voit hyvin kuvitella.. Anyhow, nykyään olen löytänyt oman rytmini lukemisen kanssa. Tykkään lukea, mutta teen sitä kuitenkin aika vähän arjen kiireiden ja hössötysten keskellä. Lukemisinnosta pystyy myös hauskasti seuraamaan kirjan kiinnostavuutta, hyvän kirjan huomaan lukevani nopeasti ja toisaalta kirjaston kirjan eräpäivän tullessa vastaan kolmannen kerran, yleensä luovutan. En jaksa lukea loppuun, kirja ei ole tällöin sen arvoinen.
Luen siis nykyään enää oikeastaan henkisen hyvinvoinnin kirjoja. Jokaisesta kirjasta saa aina jotakin ja joka kerralla niistä oivaltaa eri asioita. Asiat tapahtuvat juuri sillä tavalla ja juuri siinä hetkessä kuin sen on määrä tapahtua. Tämä pätee myös kirjoihin. Joskus kirjaa lukiessa ei perusta siitä yhtään, mutta seuraavalla kerralla ymmärtää paljon ja näkee kirjan aivan uusin silmin. Ihmettelee, oliko tämä sama kirja ollenkaan. Kirjasta löytyvälle sanomalle oli tullut oikea aika.

Luen tällä hetkellä Jutan ja Harrietin Mielen päällä -kirjaa, joka avaa henkiseen kehitykseen liittyviä asioita kivalla tavalla. Suosittelen tutustumaan!

Kirjojen lukeminen antaa minulle television katsomisen tavoin tietynlaisen pakotien toiseen maailmaan. Hyvää kirjaa lukiessa muu maailma häviää ja kirjaan eläytyy täysin. Parhaimmillaan kirjasta oivaltamaa asiaa pohtii vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Itselläni on tapa kirjoittaa muistikirjaan ylös kirjoista hyviä kohtia. Näin parhaisiin paloihin pystyy palaamaan helposti. Muuten oivallukset usein unohtuvat. Suosittelen!

 

Ratsastus
Rakas lempilapseni – lapsuudesta asti läsnä ollut harrastus. Vuosien ajalta muistan ne ainaiset sukulaisten ja tuttavien kysymykset, ”vieläkö se Minna käy tallilla”. Kyllä! Minut on viety tallille ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana ja siitä lähtien ei minua ole irti hevosista saanut. Kahdesti minulla on ollut harmilliset 2 vuotta kestäneet tauot säännöllisellä ratsastusurallani. Ensimmäisellä kerralla talli, jossa kävin, lopetettiin ja toinen kerta oli valmistumiseni jälkeen, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Toisen tauon jäljiltä olen tänä keväänä alkanut taas käydä säännöllisesti tallilla. Minulle tärkeää tässä harrastuksessa on tietynlaisen siteen luominen, se, että talli ja hevoset ovat tuttuja. Sen takia tallien vaihdot ovatkin kestäneet niin kauan – surutyöksikin olen sitä kutsunut. Tallin vaihtaminen on minulle kuin perhettä vaihtaisi.

Ratsastus on lajina mielenkiintoinen, koska itse ratsastaminen on vain pieni osa sitä todellisuutta, minkä koko laji vaatii – hevosesta kun täytyy huolehtia kuin mistä tahansa muusta eläimestä, ympäri vuorokauden

Mutta miksi ratsastus on minulle henkireikä?

Kun pääsen tallille, minulta katoaa kaikki muu maailma ympäriltä. Ei ole kiirettä, ei stressiä, ei paineita, ei suruja eikä murheita. Ei ole muuta aikaa eikä paikkaa. On vain talli ja hevonen. On likaiset työt, joita saa suoritan ilman pelkoa vaatteiden likaantumisesta ja on hevonen, josta huolehdin parhaan kykyni mukaan. Ja se ratsastus, siinä tämä tiivistyy huippuunsa. Jokainen hetki on vain hevosen seuraava askel, mihin seuraavaksi, mitä sitten teen ja miten se vaikuttaa hevoseen. Ja kuinka palkitsevaa se onkaan, kun saan niin ison eläimen kulkemaan haluamallaani tavalla, kauniisti. Eläimen, jolla olisi voimat murskata minut kuin kärpäsen, saankin hallittua mielen avulla. Henkistä vahvuutta käyttäen. Hevosen kanssa kun eivät pärjää fyysisesti vahvat, vaan psyykkisesti älykkäät. Vuoropuhelu, minkä ratsastuksen aikana käyn hevosen kanssa, on jotain sanoinkuvaamatonta. Se flow-tila, johon parhaimmillani yllän, se tunne, että olen täysin yhtä eläimen kanssa. Se, jos mikä, on suurinta henkistä onnistumista. Hevoselta kun saa aina suoran ja sensuroimattoman palautteen, joko olen läsnä ja onnistun kertomaan toiveesi, tai sitten en. Jos ajatus herpaantuu hetkeksikään, käyttää hevonen sen aina hyödyksi. Taianomainen hetki muuttuu raastavaksi kamppailuksi, kun tajuan yhtäkkiä menettäneeni hallinnan. Hallinnan mieleeni ja sitä kautta hallinnan hevoseen.

Jokainen hevonen on oma persoonansa, tämä kaiffari on huikea vanha kettuilija!

Näistä syistä ratsastus on minun yksi suurimmista ja rakkaimmista henkirei’istäni. Totaalinen arjesta irrottautuminen muutamaksi tunniksi tekee uskomattoman hyvää. Tässä kohtaa haluankin kiittää nykyistä mahdollisuuttani jatkaa tätä harrastusta – kiitos rakkaalle ystävälleni, jonka hevosta saan käydä ratsastamassa ♥

 

Kaikkia näitä harrastuksia yhdistää yksi asia: läsnäolo. Kaikkia näitä suorittaessani ei ole mitään muuta, ei ole mitään muuta aikaa, ei mennyttä tai tulevaa, ei ole mitään muuta paikkaa – olen vain siinä. Koko maailmani on sillä hetkellä juuri siinä. Minä olen siinä. Täydellisesti. Kunnes en olekaan, kun mieli lähtee puikkelehtimaan ja koko homma leviää käsiin. Mutta yhä uudelleen ja uudelleen siirrän itseni jälleen täysin siihen hetkeen. Hyppään flown valtaan, olen ja nautin. Ei stressiä, ei kiirettä, ei jännitteitä, ei riitoja, ei syytöksiä, ei paineita. Vain puhdas nautinto juuri siitä sekunnista, joka on käsillä. Koska se on se ainoa, mikä meillä on ja mikä on totta. Juuri tämä hetki.

 

Rakkaudella,
Minna

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *