Minun MM-kisamatka – Masennuksesta Mielenrauhaan

Masennus on merkki siitä, että on aika muuttua. Muutosta vastaan taistelu muutti elämäni vuosiksi, joista puuttui ilo ja valo. Mieli murtui ja keho sairastui. Uskomukset ja piintyneet tavat jarruttivat sisäistä palavaa halua muuttaa elämääni paremmaksi. Elämänilon sammuminen näkyi ulospäin, ilmeeni kivettyivät, laahustin elämää eteenpäin. Masennuksen tuottama sisäinen tuska on niin suurta, että se saa meistä monen yrittämään itsemurhaa ja jotkut siinä ikävä kyllä onnistuvatkin. Elämä menee siis hukkaan. Ymmärrän kaikkia niitä, jotka siinä vellovassa epätoivossa kulkevat, olenhan siinä rämpinyt kaksitoista vuotta. Olen sen kaiken tarvinnut – koska olen niin itsepäinen – ennen kuin olen ymmärtänyt päästää irti ja alkanut pikku hiljaa luopua piintyneistä uskomuksista, joita olen itselleni luonut.

Kasvamme kodissa ja ympäristössä, jotka syöttävät meille tietyn tavan toimia ja ajatella. Sisäistä viisautta ei kuunnella, vaan täytyy täyttää tietyt normit. Hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, että yritämme kelvata toisille. Pelkäämme virheitä ja sen myötä pelkäämme, että tulemme nokituksi hengiltä – erilaiset yksilöt täytyy poistaa, etteivät ne pilaa laumaa. Elämme edelleen melko lailla eläinmaailman lakien mukaan.

Maailmamme on täynnä lakeja, joita toki pitää noudattaa, jotta tämmöinen määrä ihmisiä voi asustaa tiiviisti yhdessä. Sen lisäksi on kuitenkin eri aikakausina erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä. Minä olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni 60-70 -luvulla, jolloin elämä oli tyystin erilaista kuin 2000-luvulla. Minun lapsuudessani ei homoja eikä lesboja ollut, ei sellaisia ollut, mitä ei haluttu näkyväksi – siitä vaiettiin, olihan sukupuolisuhteet kahden saman sukupuolen välillä rikollista vuoteen 1971 asti.

No joo, moni asia on siis muuttunut ja muuttuu ajan myötä, hyvä niin. Minun uupuessa ja sitä myötä masentuessani vuonna 2000 masennus ei ollut hyväksyttävä sairaus. Pikku hiljaa masennuksesta alettiin puhua julkisuudessa, presidentin puoliso Tellervo Koivisto ensimmäisten joukossa. Nyt masennus on pahoinvoivan hyvinvointiyhteiskuntamme yleisin sairaus, josta saa jo kertoa ilman hulluksi leimaantumista.  Minun henkisyyteni noustessa elämääni vuonna 2012 asiasta ei saanut juuri puhua julkisesti. Nyt henkisyys nousee vähän joka puolelta esiin, mutta edelleen moni haluaa toimia nimimerkin takaa, sillä pelko leimaantua on vahva. Toivon, että henkisyys laajenee yhtä nopeasti kuin masennus on tehnyt, sillä henkisyys on se, jolla masennus kukistetaan.

Tyttäreni, Minnan, ehdottaessa nettisivustoa, jossa kertoisimme omaa tarinaamme – ihan julkisesti – sai minulta heti myöntävän vastauksen. Olen omassa ystäväpiirissäni puhunut avoimesti oman maailmankuvani muuttumisesta. Sen vuoksi osa ystävästä on vaihtunut, mutta elämähän on irti päästämisen harjoittelua. Ihmiset ympärillämme kulkevat jotkut lyhyemmän ja jotkut pidemmän matkaa kanssamme. Kaikista kohtaamisista olen äärettömän kiitollinen.

Minä en voi muuttaa maailmaa, mutta voin muuttaa itseni. Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky kokea rakkautta, se tekee meistä ihmisiä. Meillä jokaisella on mahdollisuus valita elää joko eläinmaailman lakien mukaan, jossa vain vahvimmat yksilöt pärjäävät tai ihmisten maailmaa, jossa luomme itsestämme ja kaikesta ympärillä olevasta rakkauden ajatuksia.

Minun johtolankani on, että itseä suunnattomasti rakastaen ja rakkautta loistaen saan oman elämäni ja läheisteni elämän muuttumaan paremmaksi, samalla saattaa koko maailmankaikkeus muuttua piirun verran parempaan suuntaan. Tahdon kuunnella sisäistä viisauttani ja tehdä vain sitä, mitä oikeasti haluan, en sitä, mitä toiset toivovat minun tekevän. Minulle riittää, että riitän itselleni. Tiedän, että muuttuessani, muuttuu kaikki ympärillä oleva. Voin valita, haluanko elää kärsimyksessä vai mielenrauhassa. Minun valintani on mielenrauha. Toki tiedän, ettei matka mielenrauhaan ole pelkkää autuuden kokemusta vaan siihen sisältyy haastavia kokeita, joissa testataan, toiminko edelleen pelosta käsin vai luotanko rakkauden virran kantavaan voimaan.

Ajattelin jakaa sinun kanssasi sitä, miten tähän olen tullut – siis täydellisyyteen pyrkivästä tiukkapipoisesta perheenäidistä – elämän virrassa kelluvaksi onnelliseksi naiseksi. Kerron myös niistä oivalluksen upeista helmistä, joita olen elämän myrskyjen jälkeen rannalta löytänyt. Saa nähdä, mitä tämä matka tuo tullessaan. Kiva, että olet mukana.

 

Rakkaudella,
Teija

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *