Someähky – yksi henkisen ähkyn aiheuttajista

Elämässäni on ollut pinnalla jo jonkin aikaa vaiva nimeltä someähky. Sinäkin saatat sellaisesta kärsiä. Sosiaalinen media on vienyt liikaa aikaa viime kuukausina ja nyt huomaan, ettei sen käyttö ole kiinnostanut ollenkaan. Siis ei yhtään. Joten olen antanut olla. Blogin Facebook- ja Instagram-sivut ovat olleet huonolla hoidolla ja blogiakin on tullut kirjoiteltua vähemmän kuin kesällä. Puhumattakaan omista henkilökohtaisista tileistäni. Kirjoittamista en sinällään pidä somen muotona, vaikka tekstin julkaisu sitä onkin. Muut asiat ovat olleet somea tärkeämpiä ajankäytön listallani. Kuten rentoutuminen ja ihmisten kanssa ajan viettäminen.

Mutta siitä someähkystä. Olen huomannut, että viime aikoina olen avannut Facebookin vain katsoakseni ilmoitukset, selannut sitä ehkä minuutin ja todennut, ettei sieltä löydy mitään järkevää. Ja tärkeimmät postaukset yleensä ovatkin ensimmäisinä, kun niitä ystäväni eniten kommentoivat. Joten se siitä. Instagram puolestaan on jäänyt lähes kokonaan. Keskittyminen ei riitä ja huomaan vain selaavani kuvia sisäistämättä ollenkaan, mitä niissä on. Saatikka että olisin jaksanut lukea pitkiä kuvatekstejä. Hyi.

Mikä siitä somesta tekee sitten niin vastenmielisen?

Ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus on sen pinnallisuus. Eihän kenestäkään ihmisestä saa todellista kuvaa ilman, että keskustelee, näkee toisen reaktiot ja noh, ylipäätään jakaa asioita. Ja sen lisäksi harva kertoo todellisia kuulumisiaan oikeasti somessa. Päivitykset ovat kiiltokuvia omasta elämästä. Hehkutusta, tai sitten kaameaa valitusta.

Elän lisäksi tietoisesti ja omasta tahdostani nykyään uutispimennossa. En katso uutisia, lue lehtiä, selaa uutisia enkä oikeastaan kuuntele radiotakaan. Ai että miksi? Oletko huomannut, että uutiset ovat lähes 100-prosenttisesti aina negatiivisia? Olen siis tehnyt sen valinnan, etten halua lisätä itseeni yhtään enempää negatiivisuutta kuin itse jo lähtökohtaisesti aiheutan. Ja kun ei niille uutisten asioille yleensä voi mitään. Joten miksi haluaisin tietää sellaista? Suurimmat uutiset kuulen sitten yleensä töissä kahvitunnilla tai kotona mieheltä. Ja se riittää. Tulen vallan hyvin toimeen ilman sen syvällisempää analyysiä vallitsevista negatiivisista aihepiireistä.

Pienen sivuloikan jälkeen tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan aiheeseen, joka on negatiivisuus. Ja sitähän some on täynnä! Voi jestas sitä valituksen määrää, surullisia tarinoita ja videoita, joita Facebook suoltaa. Jos päivä ei ollut jo pilalla, niin äkkiä sen sieltä saa. Ja mikä hyöty siinä oli? Olen huomannut omalla seinälläni kasvaneen mm. kaikenlaisten eläinpelastusvideoiden määrän. Videoilla näytetään äärimmäisen kaltoin kohdeltuja eläimiä, joiden tarina ja pelastaminen on taltioitu videoon. Siis aivan kamalaa! Tiedän kyllä, että tilanne ei ainakaan silmiä ummistamalla parane, mutta vaikka videon katsoisinkin, en asialle oikeasti tekisi tai edes voisi tehdä mitään. Joten miksi katsoisin? Toinen iso kategoria seinällä on nämä valitukset. Joku kertoo, kuinka häntä on kaltoin kohdeltu, hän on saanut huonoa palvelua tai jotain muuta vastaavaa. Tosi kiva hei lukea tämmöisiä.

Mukavana piristyksenä ja vaihteluna on kuitenkin (kissavideoiden ohella) henkinen hyvinvointi -aiheiset sometilit, jotka yleensä ovat huisin positiivisia, tsemppaavia ja kannustavia. Näitä lukiessa huomaan positiivisen energian nousevan kehossani, kasvavan innostuksen ja hyvänolon tunteen.  Toisena piristysruiskeena somessa ovat iloiset perhetapahtumat, joita tämän ikäisenä tapahtuu ympärilläni paljon. Näistä tosiaan saa kivasti energiaa – jos ei kärsi someähkystä, jolloin näitäkään ei jaksa lukea.

Kolmas vastenmielisyyden aihe somea kohtaan on siihen menevä aika. Sen tarkemmin tilastoihin tutustumatta; nykysuomalaisella menee jopa tunteja päivittäin somen selaamiseen. Jestas! Meillä on vain yksi elämä ja joka päivä 86 400 sekuntia, jotka voimme käyttää haluamallamme tavalla. Onko some sen arvoinen, että siihen haluaa kuluttaa tunteja joka päivä?

Minulle ainakin tämän elämän kokeminen, näkeminen ja eläminen on arvokkaampaa ja energisoivampaa kuin somen selailu. Koska jokainen asia mitä teemme – me valitsemme tehdä sen. Siis myös kiire ja ajanpuute ovat asioita, jotka valitsemme ihan itse. Täten myös someen käyttämämme aika – ihan oma päätös. Jos tätä lähtee vielä enemmän purkamaan, viettää ihminen karkeasti 24 vuorokauden tunnista keskimäärin 8h töissä, 8h nukkuen ja 8h on vapaa-aikaa. Ja tuosta kahdeksasta vapaa-ajan tunnistahan se somen käyttö on pois. Jos somea käyttää kaksi tuntia päivässä, vie se siis jo 25 % vapaa-ajasta. Mietipä hetki, mitä kaikkea muuta sillä ajalla voisi tehdä? Koska viimeksi olet valittanut kiirettä samalla huomaamattasi hukaten aikaa someen?

Tietysti somessa on myös todella hyviä puolia. Sen kautta pystyy lukemaan niitä uutisia, seuraamaan niiden ihmisten elämää keitä ei tule niin usein tavattua ja siellä pystyy verkostoitumaan täysin uudella tapaa. Mutta kuten lähes kaikessa, liika on liikaa.

Lähemmäs arvojesi mukaista elämää

Jos lähdet purkamaan omia elämäsi arvoja, listaamaan niitä mielessäsi tai paperille. Nuo 86 400 sekuntia, mihin ne tahdot käyttää? Mieti hetki, ennen kuin jatkat lukemista!

Omia arvojani ja tärkeimpiä asioita elämässäni ovat:

  • Parisuhteen hoito
  • Läheisten ja perheen kanssa oleminen
  • Muut läheiset ihmissuhteet
  • Harrastukset, kuten jooga ja ratsastus
  • Henkinen kasvu ja hyvinvointi
  • Merkityksellinen ja mielekäs työ
  • Kodin ylläpito ja mielekkyys
  • Itseni kehittäminen

Niin, eipä tullut somea missään välissä. Mutta miksi sitten sitä somea tulee selattua mieluummin kuin juteltua kasvotusten toisten ihmisten kanssa. Kerropa se.

Osittain somen voi toki omalta listaltani liittää tuohon itseni kehittämiseen. Samoin läheisiin ihmissuhteisiin. Ja se on ihan ok käyttää sitä niihin. Mutta kun tekee sen tietoisesti, on se paljon mielekkäämpää ja antoisampaa. Päätön somen selailu ajan tappamisen näkökulmasta on kuitenkin sairautta – itsensä pakoilua, kun taas somen tietoinen käyttö välineenä itsensä kehittämiseen, verkostoitumiseen ja suhteiden ylläpitoon on fiksuutta. Silloin teet sen tietoisesti. Silloin sillä on merkitystä. Olet tilanteen eli oman elämäsi, herra, etkä somen orja.

Henkinen ähky

Napataanpa vielä kiinni tuohon otsikon yhdyssanan jälkimmäiseen osaan – ähkyyn.

Se on jo sanana mielenkiintoinen, se sisältää merkityksen olla jotakin todella täynnä. Ylensyönyt. Ei siis edes täynnä, vaan liiallisen täynnä. Toinen modernin maailman ongelma someähkyn ohella on infoähky, joka sekin on yleistä. Huomaan tämänkin vaikutuksen selvästi omassa elämässäni. Tietoa tulee joka tuutista niin paljon, ettei enää kykene vastaanottamaan. Tämä näkyy jo tutkimuksissakin – ihmisiltä on katoamassa keskittymiskyky.

Jos miettii tynnyriä, johon lapetaan koko ajan lisää moskaa – kuinka paljon se voi sitä vastaanottaa? Niin, tasan sen verran kuin siihen mahtuu, loput valuu yli. Samaan tapaan me ihmiset olemme jatkuvan tietotulvan keskellä, juuri tuossa tilanteessa. Olemme täynnä moskaa siinä määrin, ettei se kaikki edes mahdu meihin. Yritä siinä nyt sitten voida hyvin. Ei onnistu. Pystytkö samaistumaan tähän?

Enää tietoa ei tarvitse lähteä kaivamaan mistään, se kaikki on kätemme ulottuvilla jatkuvasti. Ja vaikka emme etsisikään mitään tiettyä tietoa, näemme ja koemme sitä koko ajan. Mainoksia on kaikki katujen varret ja julkiset liikennevälineet täynnä, puhelimet ovat täynnä tietoa ja työelämä on muuttunut äärimmäisen hektiseksi ja multitaskingiä arvostetaan, vaikka totuus tehokkuudesta on täysin päinvastainen. Lopputulos on kaikkien silmien edessä – aivomme eivät kestä tätä. Olemme jatkuvasti 95-105 % täynnä, keikumme äärirajoilla. Kovalevy on melkein täynnä.

Mitä tämä sitten aiheuttaa? Oma kokemukseni on ollut, että ihmiset unohtelevat, eivät jaksa keskittyä, eivät ole motivoituneita ja usein he ovat ahdistuneita ja masentuneita. Elämää ei koeta mielekkäänä. Ihmiset eivät osaa enää vain olla, aivoilla ei ole muuta lepoa ja tyhjentymishetkiä kuin nukkuminen. Usein myös kehomme on vedettynä äärimmilleen.

Vastalääkkeen henkiseen ähkyyn toimii oleminen – just be. Anna somen jäädä, nauti pelkästä olemisesta ja huomaa sen vaikutukset oloosi
Mitään tekemättömyys on kuin laittaisi rahaa pankkiin

Keskustelin tässä taannoin ystäväni kanssa siitä, miten hän ymmärtää termin ”olla tekemättä mitään”. Kehoitin häntä olemaan joka päivä edes 5 minuuttia olemaan tekemättä mitään, mutta hetken päästä ymmärsin, ettei hänellä ole hajuakaan mitä se oikeasti tarkoittaa. Olla tekemättä mitään ei tarkoita sitä, että katsot televisiota, selaat somea, luet lehteä, laitat ruokaa tai puhut puhelimessa. Se, että et poistu kotoa ei tarkoita sitä, että olisit ollut todella tekemättä mitään.

Mitä se sitten oikeasti tarkoittaa?

Istu tuoliin tai mene makaamaan sohvalle, lattialle tai sänkyyn ja ole siinä. Hiljaa paikallasi, ilman mitään aktiviteetteja. Yritä myös hiljentää mielesi, mutta sekin on jo paljon, jos vain voit olla hiljaa. Älä ota puhelinta käteesi, älä avaa televisiota tai mitään muutakaan. Anna aivoillesi tilaa vain olla – anna itsellesi tilaa vain olla. Moni ei tähän enää pysty. Eikö ole uskomatonta. Eläimethän tekevät tätä koko ajan, joka päivä, mutta me ihmiset emme enää pysty samaan. Olemaan hiljaa paikallaan.

Miksi tätä sitten pitäisi harjoittaa?

Kun katselet lemmikkiäsi, kun se vain on, huomaa kuinka tyytyväiseltä se näyttää. Ja se todella vain on. Kuitenkin aina valmiina touhuamaan, energisenä. Se lataa akkuja, nauttii elämästä ja olemisesta. Mikäs sen parempaa?

Mitään tekemättä oleminen on sen moskan tyhjentämistä sisältäsi, silloin päästät sitä ulos. Ja jossain välissä ehkä huomaat, ettet enää päästä yhtä paljon moskaa sisääsi. Mutta työ täytyy aloittaa siitä tyhjennyksestä.

Se, että pystyy olemaan hiljaa paikallaan itsensä kanssa on sitä henkistä hyvinvointia. Se, että pystyt olemaan hiljaa paikallaan itsesi kanssa, on sitä itsensä kohtaamista. Et enää pakene itseäsi. Et pakene itseäsi kiireen ja suorittamisen taakse. Et pakene televisioon, urheilemiseen tai alkoholiin. Pystyt kohtaamaan itsesi ja katsomaan mitä sinusta nousee. Ja oltuasi hiljaa aloillasi alat huomaamaan sen vaikutuksen itseesi. Alat itse huomaamaan, miksi se tekee niin hyvää. Koska se on kuin laittaisit rahaa pankkiin – et enää elä yli varojesi, yli omien henkisten rajojesi.

 

Someähky, infoähky, ähky koko pinnalliseen elämään, kiireeseen ja suorittamiseen. Päästä näistä irti – se on sinun valintasi!

 

Rakkaudella,
Minna

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *