Ajatuksia puun juurelta

Huomaan vavahtavani ihmisiä.
Kun suljen silmäni, kaikki raukeaa ja en enää pelkää mitään.

Mutta kun avaan silmäni ja katselen, nousee kauhu ihmisiä kohtaan. En tiedä, mitä se on tai pysty sitä tunnistamaan, mutta hätätila iskee aina ensimmäisenä – se on syvältä nouseva hätähuuto.

Kuvitellessani itseni kävelemässä ihmisten ilmoilla, näen aran ja ujon tytön, joka pelkää. Haluaisin kuulua joukkoon, mutta miten? Tuntemattomat ihmiset ja ihmisjoukot saavat ihokarvani pystyyn, hengityksen salpautumaan ja rentouteni katoamaan.

Lue lisää
Lue lisää