Elämäntapana yksinkertaisuus – kurkistus malediivilaisuuteen

Olen tätä kirjoittaessani lomalla Malediiveilla. Päädyimme tänne mieheni kanssa muutaman mutkan kautta, mutta nyt olemme siis täällä, paikallisten asuttamalla K. Guraidhoon saarella. Ensimmäinen asia, joka malediivilaisissa kiinnitti huomioni on heidän kiireettömyytensä. En ole vajaan viikon aikana nähnyt yhdenkään aikuisen juoksevan tai edes kävelevän reippaasti minnekään. Oli ajankohta mikä tahansa. Tällä 500 m x 600 m  kokoisella saarella ei kenelläkään ole koskaan kiire minnekään. Tähän elämäntyyliin oli helppo astua, enkä haluaisi siitä luopua kotonakaan. Tämä kiirettömyys laittoi ajattelemaan entistä enemmän länsimaalaista kulttuuria, jota ihannoidaan mielestäni aivan liikaa. Monessa asiassa olemme menneet äärimmäisyyksiin ja samalla unohtaneet hyvin perusasioita.

Tällä saarella asuu noin 2000 ihmistä ja täällä on koulu, poliisilaitos, terveysasema, ravintoloita ja kahviloita, muutama guest house -hotelli ja muutamia kauppoja. Elämä täällä on hyvin yksinkertaista, mutta silti nämä ihmiset ovat tyytyväisen oloisia. Paikalliset tervehtivät vastaan käveleviä turisteja lähes aina, jos heihin luo katsekontaktin – he hymyilevät ja näyttävät onnellisilta. Länsimaissa kulkiessa suurimman osan vastaantulijan kasvot ovat stressistä kireät tai suupielet roikkuvat elämäntapanegatiivisuudesta johtuen alaspäin. Ei vaan täällä.

Lue lisää

Someähky – yksi henkisen ähkyn aiheuttajista

Elämässäni on ollut pinnalla jo jonkin aikaa vaiva nimeltä someähky. Sinäkin saatat sellaisesta kärsiä. Sosiaalinen media on vienyt liikaa aikaa viime kuukausina ja nyt huomaan, ettei sen käyttö ole kiinnostanut ollenkaan. Siis ei yhtään. Joten olen antanut olla. Blogin Facebook- ja Instagram-sivut ovat olleet huonolla hoidolla ja blogiakin on tullut kirjoiteltua vähemmän kuin kesällä. Puhumattakaan omista henkilökohtaisista tileistäni. Kirjoittamista en sinällään pidä somen muotona, vaikka tekstin julkaisu sitä onkin. Muut asiat ovat olleet somea tärkeämpiä ajankäytön listallani. Kuten rentoutuminen ja ihmisten kanssa ajan viettäminen.

Lue lisää

Kivittäkää tai halatkaa

Miksi mikään ei riitä minulle? Miksi vaadin itseltäni täydellisyyttä? Tiedän, että olen riittävän hyvä, mutta mieleni vaatii minua aina huippusuorituksiin. Kun en yltä supersuoritukseen, olen mieleni mielestä ihan paska. Yritän tyynnyttää mieltäni sanomalla sille, ettei ole mitään hätää.

Vedän itseni kerta toisensa jälkeen vessanpytystä alas, kun pienikin viite siitä, etten riitä, saapuu ilmaan. Sukellan sinne kokkareiden sekaan ja ryven itsesäälissä. Huonompaa ihmistä ei maa päällään kanna kuin minä olen. Sukeltelen pytyssä ja välillä vedän henkeä pinnalla. Jossain vaiheessa alan raotella kantta ja huhuilen vessasta. Yleensä joku ystävistä saapuu paikalle ja pyyhkii vessapaperilla naamani ja auttaa minua astumaan pytystä ulos. Rojahdan lattialle ja ihmettelen, miten tässä taas näin kävi. Vaihdan kuivat vaatteet päälle ja pikku hiljaa elämä alkaa taas hymyillä.

Lue lisää

Kellottomuus – mahdotonta vai kuitenkin vain järjestelykysymys? – 5 keinoa kellottomampaan elämään

Millaista olisi elää kellottomassa yhteiskunnassa? Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa vuosien aikana ja vihdoin olen muutamien viime viikkojen aikana alkanut toteuttaa kellottomuuden elämäntyyliä vähän aktiivisemmin omassa elämässäni. Mutta, millaista tosiaan olisi elää täysin kellottomassa yhteiskunnassa? Ei aikatauluja, ei työaikoja, ei nukkumaanmenoaikoja, eikä herätyskelloja. Niin – aikamoinen kaaoshan se olisi yhteiskunnan tasolla. Sula mahdottomuus. Mutta toisaalta, olemme ainoa laji maailmassa, joka elää kellon mukaan. Ei eläimillä (eikä alkuperäiskansoillakaan) ole aikaa ja lapsetkin oppivat yleensä kellon vasta kouluun mennessään. Pieni lapsi elää täysin omien tarpeidensa ohjaamana, nukkuu kun nukuttaa, leikkii kun leikkii ja pyytää ruokaa silloin, kun on nälkä. Mutta mihin se sitten katoaa? Kasvaessamme hukkaamme yhteyden omaan itseen, noihin sisäsyntyisiin tarpeisiin, jotka kaikilla elävillä olennoilla on. Vaihdamme unirytmimme sen mukaan, mikä velvollisuus meillä on täytettävänämme – onko mentävä kouluun klo 9 vai töihin klo 8. Syömme aamulla aamiaisen herätyksen jälkeen ja käymme lounaalla klo 11-11:30, kahvitauolla klo 14 ja pääsemme kotiin klo 16. Kotiin päästyämme syömme ja menemme liikkumaan klo 18. Ja nukkumaanmenoaika on klo 22-23.

Mitä jos siis vaihtaisimmekin tämän muiden olentojen ja alkuperäiskansojen kannalta omituisen tapamme siihen, että syömme, työskentelemme, nukumme ja liikumme silloin, kun meistä siltä tuntuu? Kuinka moni edes osaisi elää täysin kehoaan kuunnellen?

Lue lisää

Ensiaskel henkiselle tielle

Sanotaan, että kaikessa muutoksessa ensiaskel vie suurimman energian koko muutokseen tarvittavasta energiamäärästä itsessään. Kuten raketin lähettäminen avaruuteen – se energiamäärä, joka tarvitaan raketin nostamiseen irti maasta, on valtava, mutta avaruuteen päästyään raketti kulkee siellä vaivatta. Yleensäkin, kaikessa tekemisessä se ensiaskel, aloittaminen, on kaikista vaivalloisinta. Ainakin minulla näin on. Kotitöiden tai vaikkapa joogan aloittaminen on se vaivalloisin osuus. Vauhtiin päästyäni homma kuitenkin sujuu kuin itsestään.

Lue lisää

Syyllisyys ja syyttömänä syytetty

Miten saan ystäväni irti narsistisesta suhteesta? Tämän asian kanssa olen paininut ja kiukunnut. Minusta on kamala katsella, kun ystäväni antaa kohdella itseään huonosti ja syyllisyyden piinaamana suostuu tekemään kaikkea maan ja taivaan väliltä, jotta saa narsistisen henkilön tyyntymään.

Lue lisää

Maailmankuvani mullistui – masennuksesta pyyteettömään rakkauteen

Masennus yllätti vai yllättikö?
Minulla oli kaikki, mitä elämältä voi toivoa: kaksi lasta, omakotitalo, mies ja työpaikka, siitä huolimatta masennuin. Laahustin 12 vuotta enemmän tai vähemmän masentuneena. En riittänyt itselleni vaan vaadin itseltäni ihan liikaa. Psykoterapia ja psykiatrin määräämät masennuslääkkeet pitivät minut hengissä, mutta minulla ei ollut halua elää. Olen varmasti ollut puolisolleni raskas elämänkumppani, silti hän jaksoi minua 25 vuotta.

Lue lisää

Minun henkireikäni – jooga, meditaatio, kirjat ja ratsastus

Jokainen tarvitsee elämässään niitä juttuja, joista nauttii sydämensä pohjasta. Itse olen aina pohtinut sitä, miksei minulla ole mihinkään lajiin tai harrastukseen sen syvällisempää suhdetta, intohimoa, kuten monella omaa lajiaan kohtaan on. Vastausta en tiedä vieläkään, mutta sen sijaan olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat kaltaisiani. Siispä olen luopunut ajatuksesta, että elämässäni olisi joku kaiken kattava kiintotähti, jolle uhraisin koko vapaa-aikani. Ja miksi edes sellaisen haluaisin? Minulle parasta on se, että saan vaihtelua myös vapaa-ajalla, koska olen tosi kyllästyvää sorttia. Siitä kielii järjettömän pitkä lista entisiä harrastuksia, joita olen maksimissaan muutaman vuoden jaksanut harrastaa.

Lue lisää