Kuka minä oikeasti olen?

Tunnenko oikeasti itseni vai olenko tehnyt mielikuvan itsestäni toisten mielipiteiden kautta? Onko minut opetettu olemaan tällainen vai olenko vain harjoitellut olemaan tämä Teija?
Minut pysäytti itsensä johtamisen valmentaja Ilkka Koppelomäen esitys  Minä Olen -messuilla pohtimaan, kuka minä oikeasti olen. Ilkka Koppelomäki oli tullut siihen tulokseen, että jokaiseen meistä vaikuttaa ympäristö ja harjoitus. Aloin pohtia tätä väitettä ja ymmärsin sen pitävän ainakin minun kohdalla paikkansa.

Lue lisää

Rikkinäinen lapsi

Olen viime aikoina pohdiskellut ja käsitellyt ihmisten ja erityisesti itseni rikkinäisyyttä. Mitä se tarkoittaa ja kuinka yleistä se loppu peleissä on. Olen tullut siihen lopputulokseen, että meistä jokainen on jollain tapaa rikkinäinen – tai ainakin ollut. Mutta miksi näin on? Vastasyntynyt kun on kaikin puolin täysin ehjä ja viaton, jokainen voi tämän allekirjoittaa. Niin mitä meille sitten tapahtuu, kun meistä tulee rikkinäisiä? Koskemattomuutemme pirstaloituu, on kuin meidät kaikki olisi tuomittu murskaantumaan, jollain tavalla, jossain vaiheessa. Miksi?

Ihmisen kehityskaari ja elämänkaari itse asiassa perustuu juuri tähän. Me synnymme täydellisinä, hajoamme ja sen jälkeen jahtaamme eheytymistä, kunnes saavutamme sen ja olemme jälleen ehjiä, tunnemme itsemme täysiksi ja ikäänkuin palaamme kotiin. Siksi sinäkin tätä kirjoitusta todennäköisesti luet – haluat eheytyä, kasvaa henkisesti, tuntea itsesi täydeksi, vapaaksi ja riittäväksi. Sitä minäkin olen etsinyt ja pikku hiljaa alan nähdä tuon eheytymisen itsessäni.

Lue lisää

Miksi et loisi itsellesi juuri niin upeata elämää, kuin haluat?

Katsoin tässä muutama päivä sitten Netflixin dokumenttielokuvan Tony Robbins: I am not your guru, joka nostatti jälleen kerran pohtimaan oman itsen motivoinnin, omien uskomusten, totuttujen kaavojen, mielen tiedostamattomien lauseiden ja omien pelkojen tiedostamisen merkitystä. Olin ennen dokumentin katsomista todella fyysisesti ja psyykkisesti väsynyt ja voimaton, selailin Netflixistä ajanvietteeksi jotain katseltavaa dokumenttia ja löysin tämän. Hetken katseltuani dokumenttia huomasin valtavan energian kulkevan sisälläni, muistin jälleen mieleni rajattomuuden ja sen, että meistä jokainen todella luo jokaisen hetken elämässään juuri sellaiseksi kuin haluaa. Dokumentin päätyttyä olin täynnä energiaa, inspiraatiota ja voimaa, vaikka hetki sitten olin ollut valmis kaatumaan sänkyyn, kun jokaista raajaa särki väsymyksestä. Ja enkä edes liioittele yhtään! Tämä mielestäni on mitä mainioin todiste siitä, että meidän mieli ja energiataso vaikuttaa todellakin kaikkeen ja mitä tietoisempi olemme tästä vaikutuksesta, sen enemmän meillä on voimaa muuttaa sitä haluamaamme suuntaan.

Lue lisää

Kipu kylässä

Olen kolme viikkoa seurustellut kivun kanssa. Olen huutanut tuskasta niin, että naapurit ovat varmaan luulleet, että sikaa tapetaan. Olen jäänyt välillä jumiin, enkä ole voinut liikkua mihinkään. Lapseni ovat käyneet kaupassa ja laittaneet ruokaa minulle. Olen ensimmäiset pari viikkoa kävellyt kyynärsauvojen kanssa neljän sentin töpöaskelia. Kehon suorassa pitäminen on ollut urakka jo muutaman minuutin jälkeen, sillä selkärankani on kiertynyt S-mutkalle ja keho sen myötä korkkiruuville.

Lue lisää

Valoa kohti – pimeyksien tuolla puolen

Joogaopettajani sanoi viimeisen joogatunnin alussa kuluneesta kaudesta keskustellessamme, että ihminen ei voi valaistua tankkaamalla valoa, vaan katsomalla omiin pimeisiin kohtiin ja tuomalla ne valoon. Tämä lause jäi kumisemaan mieleeni, koska se resonoi niin vahvasti. Samaistun tähän ajatukseen täysin. Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, että tuo valoon pimeät kohtansa? Olin tänään Jenniemilian valmennuksen viimeisessä livepäivässä ja päivän haasteeksi nousi minun kohdallani huomattavasti elämääni vuosia rajoittanut ”jäätyminen” – pidättyväisyys, jäykkyys ja spontaanittomuus, jota koen eri asteisesti oikeastaan kaikkien muiden kuin lähiperheenjäsenieni kanssa. Olen tämän puolen vuoden aikana käsitellyt omia pelkojani, rajoitteitani ja valheellisia uskomuksiani, jotka ovat pääosin koskeneet oman itseni kanssa elämistä – omaa suhtautumistani itseen ja elämään. Tämän suhteen koenkin muuttuneeni ajatusmaailmaltani täysin, mutta seuraavana haasteena vastaan tuli tämä ulkoinen habitukseni, arkuuteni ja jäykkyyteni sosiaalisissa tilanteissa, eli miten pystyn tuon helpottuneisuuden, rajattomuuden ja spontaaniuden tuomaan näkyväksi kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin, kaikkien ihmisten kohtaamisiin ja joka päiväiseen elämääni?

Lue lisää

Someähky – yksi henkisen ähkyn aiheuttajista

Elämässäni on ollut pinnalla jo jonkin aikaa vaiva nimeltä someähky. Sinäkin saatat sellaisesta kärsiä. Sosiaalinen media on vienyt liikaa aikaa viime kuukausina ja nyt huomaan, ettei sen käyttö ole kiinnostanut ollenkaan. Siis ei yhtään. Joten olen antanut olla. Blogin Facebook- ja Instagram-sivut ovat olleet huonolla hoidolla ja blogiakin on tullut kirjoiteltua vähemmän kuin kesällä. Puhumattakaan omista henkilökohtaisista tileistäni. Kirjoittamista en sinällään pidä somen muotona, vaikka tekstin julkaisu sitä onkin. Muut asiat ovat olleet somea tärkeämpiä ajankäytön listallani. Kuten rentoutuminen ja ihmisten kanssa ajan viettäminen.

Lue lisää

Kuinka saavuttaa elämän flow? Nappaa konkreettiset vinkit mukaan arkeen!

Elämän virtaan hyppääminen, siinä kulkeminen. Mitä se oikein tarkoittaa? Kuinka elämän flow-tilan voi saavuttaa? Ehdottoman iloisia uutisia juuri sinulle – se on mahdollista saavuttaa, ihan jokaisen. Ainoa hinta sille on, että sinun täytyy hypätä virtaan mukaan aina uudelleen ja uudelleen. Päästää irti kontrollista ja syyllisyydestä, kaikista rajoittavista tekijöistä ja pudottautua, vaikkei tietäisi mitä tuleman pitää. Kaikki haluavat olla onnellisia ja etsivät onnea kuolemaan saakka. Mutta vain harva siinä onnistuu – aidosti.

Onnellisuuden löytämisen ydin on lopettaa etsiminen. Se onni onkin aina tässä – minulla. Kyse on siitä, tartunko itse tuohon onneen, hyppäänkö elämän virtaan vai en. Tämän varmasti olet kuullut monen monta kertaa. Jokainen henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden puolesta puhuja jakaa tätä tietoa. Mutta, konkretia – missä olet? Haloo? Siis että miten minä tämän toteutan? Tästä syystä ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani ja oman ymmärrykseni konkretiasta liittyen todellisen onnen ja hyvinvoinnin saavuttamiseen. Olen hypännyt elämän virtaan – ja hyppään jälleen tänään uudelleen.

Lue lisää

Ajan harha ja pelot – olemmeko menneisyyden ja tulevaisuuden vankeja?

Usein henkisyyteen liittyvissä puheissa ja teksteissä mainitaan ajan harha. Mitä tämä tarkoittaa? Ajan harha on harha, jonka me jokainen ihminen omaamme miettiessämme mennyttä tai tulevaa. Mutta miksi niiden ajattelua kutsutaan harhaksi? Joksikin vääryydeksi tai kuvitelmaksi? Eikö niin, että sitähän se nimenomaan on. Mennyt on muistoja ja tuleva on mielikuvaa, haaveilua. Harhan vastakohta on se mikä on totta. Mikä sitten on totta, jos mennyt ja tuleva on harhaa? Ainoa todellisuus onkin tämä hetki. Niin. Juuri tämä eteenpäin vyöryvä hetki, jona luet tätä tekstiä. Katso hetki ympärillesi, se on totta. JUURI NYT on totta ja todellista. Se on totta, mitä voit juuri nyt nähdä, haistaa, maistaa ja kokea. Jos mietit, mitä teit minuutti sitten tai mitä aiot tehdä minuutin päästä, se ei enää ole totta. Se on mielikuvituksesi tuotetta, jota kukaan muu ei voi kokea ja nähdä. Mutta tämän hetken me kaikki voimme kokea. Juuri tämän hetken.

Ajatuksien vankeina?

Eri lähteiden mukaan ihmisellä on noin 50-60 000 ajatusta joka päivä. Jos jokainen ajatus kestäisi sekunnin, olisi ajattelemiseen käytetty aika 50-60 000 sekuntia joka päivä. Jos ihminen nukkuu 8h, hän on hereillä 57 600 sekuntia joka päivä. Eli keskimäärin ihminen käyttää kaiken aikansa ajattelemiseen. On keskittyneenä päänsä sisällä tapahtuviin mielikuviin ja ajatuksiin, eikä tähän hetkeen. Toki ajatukset ovat myös mielen työskentelyä ja tarpeellisia, mutta sanoisin omasta kokemuksestani, että suurin osa niistä on täysin turhia. Ajatuksia menneestä ja tulevasta. Murehtimista. Eli pelkoja.

Lue lisää

Kivittäkää tai halatkaa

Miksi mikään ei riitä minulle? Miksi vaadin itseltäni täydellisyyttä? Tiedän, että olen riittävän hyvä, mutta mieleni vaatii minua aina huippusuorituksiin. Kun en yltä supersuoritukseen, olen mieleni mielestä ihan paska. Yritän tyynnyttää mieltäni sanomalla sille, ettei ole mitään hätää.

Vedän itseni kerta toisensa jälkeen vessanpytystä alas, kun pienikin viite siitä, etten riitä, saapuu ilmaan. Sukellan sinne kokkareiden sekaan ja ryven itsesäälissä. Huonompaa ihmistä ei maa päällään kanna kuin minä olen. Sukeltelen pytyssä ja välillä vedän henkeä pinnalla. Jossain vaiheessa alan raotella kantta ja huhuilen vessasta. Yleensä joku ystävistä saapuu paikalle ja pyyhkii vessapaperilla naamani ja auttaa minua astumaan pytystä ulos. Rojahdan lattialle ja ihmettelen, miten tässä taas näin kävi. Vaihdan kuivat vaatteet päälle ja pikku hiljaa elämä alkaa taas hymyillä.

Lue lisää