Kipu kylässä

Olen kolme viikkoa seurustellut kivun kanssa. Olen huutanut tuskasta niin, että naapurit ovat varmaan luulleet, että sikaa tapetaan. Olen jäänyt välillä jumiin, enkä ole voinut liikkua mihinkään. Lapseni ovat käyneet kaupassa ja laittaneet ruokaa minulle. Olen ensimmäiset pari viikkoa kävellyt kyynärsauvojen kanssa neljän sentin töpöaskelia. Kehon suorassa pitäminen on ollut urakka jo muutaman minuutin jälkeen, sillä selkärankani on kiertynyt S-mutkalle ja keho sen myötä korkkiruuville.

Lue lisää

Sitten olen onnellinen, vai olenko sittenkään?

Minuun sattuu. Tähän vatsan ja rinnan alueelle. Tajuan, että en ole onnellinen. En missään. Me ihmiset perustamme onnemme ja elämämme ehdollistumiin. Asetamme onnellemme ehtoja. Sitten kun sitä ja tätä, olen onnellinen. Mutta karu tosiasia on se, että se onni ei tule näiden ulkoisten asioiden mukana. Ikinä. Tai tulee se hetkeksi, mutta sen hetken jälkeen tulee uusi ehto. Ja loputon kierre on valmis.

Lue lisää