Valoa kohti – pimeyksien tuolla puolen

Joogaopettajani sanoi viimeisen joogatunnin alussa kuluneesta kaudesta keskustellessamme, että ihminen ei voi valaistua tankkaamalla valoa, vaan katsomalla omiin pimeisiin kohtiin ja tuomalla ne valoon. Tämä lause jäi kumisemaan mieleeni, koska se resonoi niin vahvasti. Samaistun tähän ajatukseen täysin. Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, että tuo valoon pimeät kohtansa? Olin tänään Jenniemilian valmennuksen viimeisessä livepäivässä ja päivän haasteeksi nousi minun kohdallani huomattavasti elämääni vuosia rajoittanut ”jäätyminen” – pidättyväisyys, jäykkyys ja spontaanittomuus, jota koen eri asteisesti oikeastaan kaikkien muiden kuin lähiperheenjäsenieni kanssa. Olen tämän puolen vuoden aikana käsitellyt omia pelkojani, rajoitteitani ja valheellisia uskomuksiani, jotka ovat pääosin koskeneet oman itseni kanssa elämistä – omaa suhtautumistani itseen ja elämään. Tämän suhteen koenkin muuttuneeni ajatusmaailmaltani täysin, mutta seuraavana haasteena vastaan tuli tämä ulkoinen habitukseni, arkuuteni ja jäykkyyteni sosiaalisissa tilanteissa, eli miten pystyn tuon helpottuneisuuden, rajattomuuden ja spontaaniuden tuomaan näkyväksi kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin, kaikkien ihmisten kohtaamisiin ja joka päiväiseen elämääni?

Lue lisää

Jokaisen matka on yksilöllinen – toisen oivallukset eivät vie sinua eteenpäin

Olen kamppaillut tämän oman henkisen hyvinvointini kanssa nyt reilun vuoden. Ja koko tämän ajan olen kuunnellut säännöllisesti äitiltä oppeja ja neuvoja, hänen oivalluksiaan ja innostunutta kerrontaa uusista ahaa-elämyksistä. Ja vaikka kuinka äiti haluaisi nämä oivalluksensa siirtää, kertoa ja välittää minulle, ei se onnistu. Ei sitten millään. Jokainen kun tarvitsee ne omat oivalluksensa. Ja tämän vuoden aikana saadessani itse niitä ahaa-elämyksiä, hehkuttaessani niitä äitille, totean melkein joka kerta, että niin, tätähän sinä olet mulle pitkään jo toitottanut. Ehkä vain eri sanoin.

Lue lisää