Ihmisen kohtaaminen ihmisenä – missä on meidän empatiakyky?

Koin jälleen karvaisevan muistutuksen siitä, että älä koskaan ikinä milloinkaan ajattele tietäväsi toisen tunnetilaa, fiiliksiä, tuntemuksia tai ajatuksia mistään asioista, mitä hänen elämässään tapahtuu. Perheemme koki vajaa pari viikkoa sitten ison loven jättävän menetyksen 17 vuotiaan kissamme kuoltua äkillisesti. Musertavan suru-uutisen jälkeen kohtasin monenlaisia vaihtelevia tunteita ja samalla sain muistutuksen siitä, ettei kukaan ikinä voi samaistua toisen tunnetiloihin, jos ei ole itse kokenut mitään vastaavaa.

Kun kerroin muutamille ihmisille rakkaan kissamme – perheenjäsenemme – poismenosta, reagoivat ihmiset hyvin eri tavoin. Joitakin ei tuntunut kiinnostavan ollenkaan ja toiset olivat hyvin huolissaan jaksamisestani. Yhteisenä tekijänä huomasin äkkiä sen, että ne joilla on lemmikkejä ollut ja ovat niitä menettäneet, olivat niitä huolehtijoita ja heiltä sain eniten tukea suruun. Ne taas, jotka olkia kohauttamalla ohittivat suruni, ei ole ollut vastaavia kokemuksia elämässään.

Tämä reaktio on täysin luonnollinen, enkä tuomitse myöskään niitä tuttujani, ketkä eivät osanneet asettua asemaani. Eihän sellaista voi vaatia keneltäkään. Jatkuvasti törmään itsekin elämässäni siihen, että vasta kokemuksen jälkeen asia avautuu ja ymmärrys aiheesta syntyy. Sitä ennen reagointi on pinnallista ja olkia kohauttavaa oikeastaan mihin tahansa tapahtumaan. Tämä on siis hyvin inhimillistä.

Lue lisää

NÄIN PARANNAT OMAA HENKISTÄ HYVINVOINTIASI – Askel 3: Itsensä rakastaminen

Itsensä rakastaminen on kaikkine virheineen on askel kohti syvältä kumpuavaa onnellisuutta. Eihän kukaan voi olla onnellinen, jos on jatkuvasti tyytymätön itseen, moittii itseä ja kokee epäonnistuneensa. Syvä onnellisuuden tunne ei myöskään lähde mielen tasolta, vaan jostain syvempää. Ja itsensä rakastamisella ei tarkoiteta tässä mitään itseriittoista, vaan pyyteetöntä itsensä hyväksyntää sellaisena kuin on.

Tämä on kolmas konkreettinen askel kohti parempaa henkistä hyvinvointia. Oletko valmis ottamaan sen?

 

Lue lisää

Ajan harha ja pelot – olemmeko menneisyyden ja tulevaisuuden vankeja?

Usein henkisyyteen liittyvissä puheissa ja teksteissä mainitaan ajan harha. Mitä tämä tarkoittaa? Ajan harha on harha, jonka me jokainen ihminen omaamme miettiessämme mennyttä tai tulevaa. Mutta miksi niiden ajattelua kutsutaan harhaksi? Joksikin vääryydeksi tai kuvitelmaksi? Eikö niin, että sitähän se nimenomaan on. Mennyt on muistoja ja tuleva on mielikuvaa, haaveilua. Harhan vastakohta on se mikä on totta. Mikä sitten on totta, jos mennyt ja tuleva on harhaa? Ainoa todellisuus onkin tämä hetki. Niin. Juuri tämä eteenpäin vyöryvä hetki, jona luet tätä tekstiä. Katso hetki ympärillesi, se on totta. JUURI NYT on totta ja todellista. Se on totta, mitä voit juuri nyt nähdä, haistaa, maistaa ja kokea. Jos mietit, mitä teit minuutti sitten tai mitä aiot tehdä minuutin päästä, se ei enää ole totta. Se on mielikuvituksesi tuotetta, jota kukaan muu ei voi kokea ja nähdä. Mutta tämän hetken me kaikki voimme kokea. Juuri tämän hetken.

Ajatuksien vankeina?

Eri lähteiden mukaan ihmisellä on noin 50-60 000 ajatusta joka päivä. Jos jokainen ajatus kestäisi sekunnin, olisi ajattelemiseen käytetty aika 50-60 000 sekuntia joka päivä. Jos ihminen nukkuu 8h, hän on hereillä 57 600 sekuntia joka päivä. Eli keskimäärin ihminen käyttää kaiken aikansa ajattelemiseen. On keskittyneenä päänsä sisällä tapahtuviin mielikuviin ja ajatuksiin, eikä tähän hetkeen. Toki ajatukset ovat myös mielen työskentelyä ja tarpeellisia, mutta sanoisin omasta kokemuksestani, että suurin osa niistä on täysin turhia. Ajatuksia menneestä ja tulevasta. Murehtimista. Eli pelkoja.

Lue lisää