Piilotetun vihan löytöretki – vapaasti virtaavat tunteet terveyden ja menestyksen perustana

Miten ystävällisen ja kiltin naisen sisällä voisi velloa viha? Eihän se voi olla mahdollista. Ei ainakaan minussa – kunnes eräänä päivänä sen löysin. Viha oli muusinuijalla mätkitty tiiviiksi sementiksi vatsani pohjalle. Siellä se lymysi, kunnes esille pulpahti. Viha nousi itseäni kohtaan, koko paskaa maailmaa kohtaan. Miten olin antanut kohdella itseäni kaltoin? Miksi en ollut noussut kapinoimaan? Miksi olen ollut itselleni niin ankara ja armoton?

Olin elänyt sellaisessa pumpulikuvitelmassa, ettei minussa ole vihan tunteita, piste. Eräänä yönä heräsin painimaan tunnemaailmani kanssa. Viha alkoi kuplia silloin, kun en päässyt sitä tietoisesti jarruttamaan eli unessa. Herätessäni olin ihmeissäni, mikä tämä tunne on ja voinko antaa sen tulla näkyväksi – annoin sen tulla. Täytyy sanoa, ettei vihan roihuaminen ollut mukavaa. Seuraavana päivänä kävin metsässä huutamassa vihaa pihalle, polkemassa maata ja itkemässä raivoani. Vuorokauden ajan viha meuhkasi minussa. Sen ajan vietin yksin ja vältin kaikkia yhteyksiä itseni ulkopuolelle. Se oli kuin raju ukkosilma.

Lue lisää