Olen vedenhakureissulla. Kävelen hiljaisuuden vallassa kirkon ohi. En ole ennen käynyt täällä ja uteliaana haluan tutustua ympäristööni. Kierrän hautausmaan kautta. Pysähdyn matkalla vessaan, pesen samalla kasvoni ja jatkan matkaa. Kuljen reppu selässä kohti kirkonkylän ainoata kauppaa. Hengittelen pakkasilmaa ja rauhoitun täysin. Keskellä hautausmaata pysähdyn ja suljen silmäni. Tunnen monen sielun rakkaudellisen läsnäolon ympärilläni. ”Ihan totta, elämäni on tällaista” -huomaan ihastelevani.
Elämäni on muuttunut vuodessa täysin. Vuosi sitten käynnistimme mieheni kanssa elämänmuutosprosessin ja nyt elän todeksi äärimmilleen vietyä yksinkertaista onnellisuutta.