Elämää pakettiautossa – kuinka tähän päädyttiin?

Olen vedenhakureissulla. Kävelen hiljaisuuden vallassa kirkon ohi. En ole ennen käynyt täällä ja uteliaana haluan tutustua ympäristööni. Kierrän hautausmaan kautta. Pysähdyn matkalla vessaan, pesen samalla kasvoni ja jatkan matkaa. Kuljen reppu selässä kohti kirkonkylän ainoata kauppaa. Hengittelen pakkasilmaa ja rauhoitun täysin. Keskellä hautausmaata pysähdyn ja suljen silmäni. Tunnen monen sielun rakkaudellisen läsnäolon ympärilläni. ”Ihan totta, elämäni on tällaista” -huomaan ihastelevani.

Elämäni on muuttunut vuodessa täysin. Vuosi sitten käynnistimme mieheni kanssa elämänmuutosprosessin ja nyt elän todeksi äärimmilleen vietyä yksinkertaista onnellisuutta.

Viime keväänä päätimme luopua vakituisesta asunnostamme ja säilöimme tavaramme varastoon. Emme tienneet yhtään, mitä elämässämme tapahtuisi seuraavaksi. Ajattelimme vain, että haluaisimme nähdä maailmaa, reissata ja tutustua erilaisiin tapoihin elää.

Maailmanmullistuksen iskiessä sulivat kasaan ulkomaanhaaveet ja jäimme sukulaisten nurkkiin. Kuljimme pitkin Suomea ja vietimme aikaa sukulaistemme kanssa, joiden kanssa yhteiset hetket olivat jääneet aiemmin harvoiksi. Nyt meillä ei ollut kiire mihinkään. Eikä päämäärää. Olimme vain vapaita ja halusimme irroittautua kaikesta.

Ollessamme kolmatta viikkoa Rovaniemellä, alkoi mieheni Dave puhua, että hänellä on ollut pitkään haaveena rakentaa meille joskus retkeilyauto. Elettiin kesäkuun alkua 2020 ja elämämme oli jo siinä vaiheessa pysähtynyt täysin kahden kuukauden vetäytymisen jälkeen.

Vai että retkeilyauto.

Avasin Instagramin ja kirjoitin hakuun ”#vanlife”. Kuten varmaan arvaatkin, pian olimme korviaan myöten vakuuttuneita siitä, että haluamme elää pakettiautossa ja kiertää sillä Eurooppaa.

Mieti nyt, siis saisi rauhassa kulkea ja asustella Norjan vuonoilla, Espanjan rannoilla ja Alppien upeissa vuoristomaisemissa. Voi veljet!

Mielessä alkoi kuitenkin pyöriä ”se perinteinen” hätätila. Ne tutut mielen murheet, mitkä rajoittaa meidän onnellisuutta ja unelmien toteutusta. ”Miten sellaisen rakentaminen muka onnistuisi!” ”Siis meiltä, jotka eivät eläissään ole rakentaneet itse mitään?”

Teimme kuitenkin sen radikaalin ”virheen”, joka johtaa asioiden etenemiseen. Otimme konkreettisen askeleen. Aloimme tosissaan miettiä, voisiko haave olla mahdollista toteuttaa ja millä summalla. Aloimme laskea exceliin, mitä rakentaminen kustantaisi ja millainen auto me tarvittaisiin.

Rakennuskohteena vapaus

Tiedätkös, kukaan ei voi vaan ”mennä katsomaan” koiranpentuja ilman, että tulee koiranomistajana takaisin. Tämä on myös taattu resepti moneen muuhunkin. Ala selvittää asiaa ja pian olet niin syvällä suossa, että sinun on mahdotonta kääntyä takaisin.

Niin kävi meillekin. Ja kesäkuun 2020 lopussa istuimme koeajamassa valkoista jättimäistä pakettiautoa ja tiesimme löytäneemme meille uuden kodin. Tai no siis, rungon sille!

Teimme kaupat ja edellinen auto jäi sinne.

Monia vaiheita myöhemmin olimme päätyneet vuokratalliin asustamaan rakennustyömaan keskelle ja teimme kaiken aikamme uutta kotia valmiiksi. Asuimme noin 8 neliön toimistokopissa tallin perällä ilman suihkua ja lämmintä vettä. Olimme raahanneet koko omaisuutemme talliin ja samalla lajittelimme niitä lahjoituksiin, myyntiin, mukaan otettaviin ja säilöön meneviin.

Monta kertaa meinasimme lopettaa koko touhun kesken. Onneksi olimme molemmat vuorotellen ahdistuksen, itkun ja epätoivon vallassa, emmekä samaan aikaan. Toisen ollessa täysin lamaantuneena loputtomalta vaikuttavan urakan alle, pystyi toinen vetämään toiselta päätä pinnalle ja valamaan uskoa tulevaisuudessa häämöttävästä valmistumisesta.

Puoli vuotta myöhemmin muutimme valmiiseen kotiin – pyörien päälle.

Ei sitä voinut uskoa todeksi. Siis se oli valmis. Viiden kuukauden ajan olimme eläneet ja hengittäneet rakentamista (jopa siinä määrin, että molempien keuhkot olivat aika kovilla jatkuvasta rakennuspölystä..), tehneet 12 tunnin päiviä vain rakentaen ja itkeneet loputtomia 800€ kauppareissuja ja rahanmenoa.

Jo tuolloin elimme kuitenkin uskomattoman upeaa elämää. Elämä oli älyttömän yksinkertaista. Kävimme kaupassa, kävelimme metsässä, teimme ruokaa, rakensimme ja kerran viikossa kävimme uimahallissa pesulla ja viikonloppuisin äitillä pesemässä pyykkiä. Rakensimme, suunnittelimme, nauroimme, juttelimme, nautimme ja itkimme. Vuoroin onnesta ja vuoroin väsymyksestä.

Palatessamme totaalisen yksinkertaiseen elämään kaikki rauhoittui. Löysimme valtavan syvyyden ja yhteyden toisiimme, luontoon, itseemme sekä omaan kasvuumme.

Elämän yksinkertainen kauneus koskettaa syvältä

Nyt istun valmiin kotimme sängyllä ja kirjoitan. Välillä pysähdyn seurailemaan Daven tiskaus- ja siivoustouhuja. Hymyilen ja nautin ympärilläni vallitsevasta rauhasta. Elämä on valtavan yksinkertaista ja läsnäolevaa.

En tiedä yhtään missä asumme ensi viikolla. Tai edes ylihuomenna. Saatamme olla paikallamme muutaman viikon vain kaupassa välillä käyden tai vaihtaa paikkaa yhden yön jälkeen.

Tällä hetkellä olemme ilman vesitankkia ja se yksinkertaistaa elämää vielä huomattavasti. Veden käyttö täytyy olla ehdottoman minimissä, kun käytössä on vain 5L kanisteri vettä, joka riittää vuorokaudeksi ruuan laittoon ja juomiseen. Tiskaukseen olemme sulattaneet lunta ulkoa.

Tällainen elämä vaatii jatkuvaa läsnäoloa, kun voimavaroja ohjautuu jokapäiväiseen elämään ja arkirutiinit jäävät pieniksi. Elämästä tulee kaikkinensa yksi ihme. Missä haluamme olla? Missä voimme olla? Mistä saamme vettä ja missä käymme seuraavan kerran pesulla? ovat lähes päivittäisiä kysymyksiämme.

Vajaan kahden kuukauden aikana olemme ehtineet ”asua” jo Kokkolassa, Hyvinkäällä, Espoossa, Hausjärvellä, Kärsämäellä, Janakkalassa, Joutsassa, Haapavedellä, Kajaanissa, Hollolassa, Hämeenkoskella, Pälkäneellä ja Hämeenlinnassa. Menoamme pystyy seurailemaan Instagramissa @dreamlifetogether -nimimerkin takaa.

Ihminen voi olla onnellinen todella pienistä asioista. Oma elämäni on siitä aito todiste. Kun aamulla avaan silmäni ja raotan verhoa ulos, saatan ihastella kaksi tuntia sumuista aamuhämyä, mikä vaihtuu kauniisiin auringon säteisiin pakkasen paukkuessa ulkona. Astun ulos autosta lumihankeen kahdenkymmenen asteen pakkaseen paljain varpain hengittelemään ja sydämeni pakahtuu kauniista luonnosta ympärilläni. Kuljen intuitiotani kuunnellen ja löydän upeita kallioita, linnavuoria ja rantoja. Käytän monta tuntia päivästä ravitsevan ja uskomattoman hyvän ruuan laittamiseen ja pysähdyn nauttimaan siitä kaikilla aisteillani.

Juuri nyt en tarvitse mitään muuta. Mitä jos kaikki onkin hyvin, kysyn usein? Kaikki todellakin on hyvin. Täydellisesti. Kun sen oppii adaptoimaan omaan elämään, yksinkertainen onnellisuus on taattu.

Ah, rakastan elämää niin paljon!

Rakkaudella,
Minna

Tässä voi mennä monta tuntia – aamun sarastusta katsellessa ja luonnon taideteoksia ihaillessa
Aamurutiinini – paljasjaloin pakkaseen hengittelemään!
Minikeittiömme, josta ei puutu mitään (..paitsi ihan vähän lisää tilaa!)
Päivän ensimmäinen ateriamme näyttää usein tältä – kasviksia, hedelmiä, salaatteja pähkinöitä, siemeniä, hummusta, suolaa ja öljyjä – kahvin kera tai ilman!
RAKASTAN maata luonnossa, yksin hiljaisuudessa, ahh!
Aika ennen verhojen tuloa – täydellinen panoraamaikkuna heti silmät avattua
Rakennusajan pieniä iloja – pöytä valmis!
Koti on aina mukana ja kuljemme minne sielumme meitä ohjaa
Pienet hetket luovat onnellisuuden <3

PS. Seuraava ilmainen Yksinkertainen onnellisuus -haaste järjestetään pian uudelleen. Tätä kautta ilmoittautuessasi saat tiedon, kun haaste on alkamassa! https://www.ylikarppa.fi/yksinkertainen-onnellisuus-haaste/

Sinua saattaa kiinnostaa myös

2 kommenttia

  1. Minna voihan elämä! <3

    Laitoin jo sähköpostia, mutta ihmettelyt ja sielunsiskous -fiilikset myös tätä kautta: perässä tullaan, kohta tie vaikka samalla maantiellä omalla Vanilla! 😀

    Turvallisia kilometrejä ja upeita maisemia, sielunrauhaa toivotellen;

    Nina

    1. Kiitos Nina kommentistasi ja sähköpostistasikin! Ihanaa vaihdella sielunsiskojen kanssa ajatuksia ja fiiliksiä!

      Tervetuloa vänielämään 😘

      Rakkaudella,
      Minna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *